Annesa vapisi kiireestä kantapäähän. Ukko tunsi sisimmässään ikäänkuin tuon vavistuksen kaikua ja vaistosi taas totuuden. Mutta hän tunsi enemmänkin syvää alakuloisuutta kuin kammoa. Ja vanhan erakon herkkä, yksinkertainen sielu heltyi sääliväksi ja kasvoi sankarilliseksi tuon naisen surun näkemisestä, joka lepäsi hänen jalkojensa juuressa kuin haavoittunut karitsa.

— Nouse ja tule perästä, hän sanoi tyynesti. Jollet ole rikollinen, ei sinun tarvitse pelätä.

Annesa nousi katsellen ympärilleen, ja hän tunsi, että hänen täytyi kysyä paimenelta neuvoa. Osaaottava sydän oli tänä hirvittävän hädän hetkenä suuremmanarvoinen kuin kaiken maailman asianajajat.

— Setä Castigu, sanokaa minulle, mitä minun pitää tehdä!

— Vaieta, lapsukaiseni, vanhus virkkoi painaen sormen huulilleen. Toistaiseksi vaieta. Ja nyt piilotan sinut, niinkuin haluat. Sinun täytyy pysyä siellä, minne sinut vien, ja olla ääneti kuin kallio, kunnes palaan. Piilotan sinut kiven koloon, niin että saavat etsiä sinua kuin mereen pudonnutta neulaa. Tuon sinulle ruokaa ja juomaa niin kuin korppi, joka toi Eliakselle leipää.

Paimen meni majaan, otti tammiastian ja ohraleivän ja alkoi kävellä metsään päin. Annesa seurasi häntä muistellen kerran ennen kulkeneensa poikki tämän puuttoman kedon, jolla kasvoi heinää ja kuivia ohdakkeita, ja nähneensä tuon metsän ääriviivat, joka levisi mustana pilvenä hopeataivaan alla.

Kuu kumotti kirkkaasti. Mutta kaukana alkoi kohoilla leveitä, hopeanhohtoisia sumuvöitä, ja kun molemmat olivat saapuneet aukean toiseen reunaan, he näkivät puunrunkojen lomitse hopeisen usvameren, josta Gonare-vuori kohosi sinisenä pyramidina. Annesa vavahti. Tämä oli sama tie, jota he Paulun kansa olivat kulkeneet sinä päivänä, rakkautensa ensimmäisenä päivänä.

"Teimme silloin kuolemansynnin. Jumala on laskenut kätensä raskaasti päällemme rangaisten meitä"!

He saapuivat jättiläisen haudalle, joka törrötti suunnattomana salaperäisenä möhkäleenä kirkkaassa kuutamossa. Ukko Castigu kiipesi kalliolta toiselle melkein vetäen perässään surun ja kyynelten sokaisemaa naista.

— Miksi yhä itket? Älä pelkää, kun kerran sanon! Saatpa nähdä! Astu varovasti, ettet kompastu. Onhan sinulla hyvät silmät.