— Rypäleet merkitsevät kyyneliä, Annesa huomautti.
Mutta paimen pani vastaan:
— Mutta don Paulu nauroi, ja se on hyvä merkki. Sydämeni sanoo minulle, että tänään saamme hyvän sanoman. Jos tämä on totta, Pyhä Neitsyt, lupaan käydä täällä joka päivä, polvistua tälle pyhälle kynnykselle ja suudella maata Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Hän lankesi polvilleen, suuteli maata ja teki ristinmerkin. Annesa vavahti, kun hän vain ajatteli, että "hyvä sanoma" voisi saapua.
Voi! Elämä veti vielä häntä puoleensa kaikkine houkutuksineen. Ja toivo, että hän vielä voisi pelastua, oli niin suloinen ja hehkuva, että se melkein tuotti hänelle kärsimystä.
Hän palasi kirkkoon ja laskeutui jälleen varjoisaan, pölyiseen soppeen. Paras oli kuitenkin olla toivomatta. Pelastuminen olisi samaa kuin lankeaminen jälleen syntiin, rikoksen unohtamista, syöksymistä ainaiseen turmioon. Eikä hän tahtonut enää koskaan tehdä syntiä, ei koskaan!
— Jumala! Jumala, auta minua! Jos minun on palattava maailmaan, auta sinä minua. En enää tahdo valehdella, en pettää enkä tehdä pahaa. En aio mennä vaimoksi Gantinelle, sillä olisihan se hänen pettämistään, en mene naimisiin Paulun kanssa, en enää tee syntiä hänen kanssaan. En ansaitse olla kenenkään vaimo. Aion elää yksin, hoitaa sairaita, tehdä työtä, yksistään omilla hartioillani kantaa rikokseni taakkaa.
Hän kumartui lattiaan asti, jota taaskin suuteli. Ja noustessaan hän luuli näkevänsä varjon ikkunan takana.
— Näkevätköhän minut? Hän alkoi pelätä ja vetäytyi syrjään. Yhä vain hän vavisten ajatteli tuomiota ja vankilaa. Hän alkoi jälleen rukoilla, mutta äärettömän surumielisyyden vallassa. Jumala, jonka luo hän oli palannut epätoivon hetkenä, samoin kuin lapsi palaa äidin syliin, joka on häntä kurittanut, oli ankara, leppymätön Jumala. Hän saattoi antaa anteeksi, mutta ei silti unohtanut; hän vaati katumusta, yhä uusia katumusharjoituksia.
— Ei, minä en voi välttää tuomiota, hän ajatteli hiljaa itkien pää seinään nojaten. Se ei ole mahdollista. He pelastuvat, siinä on minulle kylliksi. Ja se hyvä sanoma on heidän pääsemisensä vankilasta. Siinä kaikki.