— Pitäkää huoli omista asioistanne; Annesa on, missä suvaitsee olla!
Gantine lörpötteli mielellään. Kuultuaan kerrottavan tapauksesta hän oitis palasi kylään. Heti kun Paulu oli päässyt vankilasta hän kysyi Gantinelta:
— Mitä teet täällä? Ota heti kapistuksesi ja palaa korpeen.
— Mitäkö teen täällä? Eikö minun pidä huolehtia Annesasta?
— Annesa tulee toimeen ilman sinun apuasi. Mene matkoihisi.
Mutta Gantine uhmaili. Hän kierteli kylää, lörpötteli, kysyi ja antoi tietoja. Hän kävi ukko Castigun lammastarhassa, naputti kirkkoherra Virdiksen ovelle. Annesaa hän vain ei tavannut. Ihmiset alkoivat ivailla häntä. Joku sanoi:
— Ehkä Annesa lähti sinun luoksesi korpeen! Ehkä kuljitte eri teitä.
Silloin Gantine, joka sisimmässään kärsi tästä kaikesta, vaikk'ei tahtonut näyttää sitä, oli tietävinään, missä Annesa hymyili.
— Hän lähti Nuoroon. Hän meni sinne postinkuljettajan rattaissa isäntäväkeni pidättämisen jälkeisenä päivänä. Hän oleskelee pastori Virdiksen sisarentyttären luona, joka on naimisissa nuorolaisen kauppiaan kanssa.
— Mutta miksi hän ei palaa?