— Siksi, että hän kammoksuu teidän panetteluanne, typerät ja ilkeät ihmiset!
Ja Gantine parka kulki talosta taloon kuunnellen juoruja, ja sitten hän riensi donna Rachelen luo, jonka kasvot olivat kalpeat ja laihtuneet, mutta joissa oli marttyyrin autuas ilme, ja tämän naisen edessä hän itki raivosta ja levottomuudesta kuin sairas lapsi.
* * * * *
Pappi Virdis istui, yllään lyhyt takki ja pitkät housut, jalassa tallukat, ilman valetukkaa ja nenäliinaa, talonsa puuparvekkeella lukien rukouskirjaansa. Hän näytti suuresti muuttuneelta. Tuli ajatelleeksi, että hän oli kuin lintu, josta on kynitty koreimmat höyhenet.
"Tori", talon edessä aukeava kolmikulmainen kivikko, oli autio kuin syrjäinen vuorikaltaan lieve. Taustassa häämöitti etäinen maisema: vaaleansinervä vuorenhuippu, joka kuvastui iltaruskon punaamaa taivaanrantaa vasten. Torin ja hiljaisten, tuhkanharmaiden talojen yli kaareutuva taivas menetti vähitellen värinsä näyttäen ennen pitkää haalistuneelta sinervältä samettikankaalta. Tieltä leyhkäili raikas tuulahdus, mutta pappi näytti olevan tukehtumaisillaan kuumuuteen, ja kun ei hänen kuuluisa sini- ja punaruutuinen nenäliinansa sattunut olemaan käsillä, hän huitoi kädellään karkoittaakseen kuvitellun hyttysparven.
Mitä tehdä, mitä tehdä? Annesa oli jo kaksi päivää piileskellyt hänen asunnossaan. Kun pappi pari iltaa aikaisemmin oli palannut Decherchien luota, oli Annesa, joka lymyten "torin" muurin takana oli odottanut häntä, äkkiä ilmestynyt hänen eteensä.
— Herra pastori!
— Pyhät enkelit! Sinäkö se olet?
— Minä. Minun täytyy puhua kanssanne.
— No, tule sitten.