— Riisu vaatteesi ja tule nukkumaan vuoteeseeni. Jollet tahdo maata vieressäni, niin paneudu vuoteen jalkapuoleen, vanha ikäneito sanoi tyynesti.
Annesa noudatti kehoitusta. Vuode oli hyvin avara, ja vaikk'ei se ollut erityisen pehmeä, hänestä tuntui kuin hän olisi nukkunut untuvapatjoilla.
— Olen niin monta yötä maannut paljaalla maalla; nyt minusta tuntuu, kuin olisin laivassa, joka vie minut kauas.
— Missä olitkaan, Annesa? Saako sen tietää?
— Ajatelkaahan, piileskelin pienessä San Basilion kirkossa.
— Pyhä Basilio! vanha nainen huudahti ristien silmänsä. Tuo kuulostaa uskomattomalta. Ja miksi et nyt palannut kotiisi?
— Minulla ei ole kotia, täti Paula. En voinut, kun ihmiset sanovat, että minä…
— Niin, niin. Ihmiset sanovat, että sinä otit hengiltä Zua Decherchin. Väitetään, että ärsytit hänet raivoihinsa etkä antanut hänelle rauhoittavaa lääkettä. Onko se totta?
Annesa ei vastannut.
— Minne nyt aiot lähteä, Annesa? Etkö enää palaa isäntäväkesi luo?