— Mutta etkö voisi tulla alas, Michele? Voisithan puhua hänen kanssaan illallispöydässä.
— Ei tässä nyt ole aikaa syömiseen. Mene.
— Minusta näyttäisi olevan aika teljetä joku mielisairaalaan, täti
Paula mutisi laskeutuessaan portaita. Hänkin huokaili ja kähisi.
Annesa meni yläkertaan äänetönnä ja suruissaan, mutta kohtaloonsa alistuneena. Pappi tallusteli edelleen huoneessa eikä tapansa mukaan katsonut häneen.
— Oletko lukenut kirjeen, Annesa? Mitä olet päättänyt?
— Matkustaa pois.
— Paulu kävi täällä. Puhuimme pitkän aikaa. Tiedätkö, mitä hän aikoo tehdä? Hän tahtoo ottaa sinut vaimokseen; omaiset panevat vastaan, mutta hänen päätöksensä on järkähtämätön. Voi, voi sentään! Pyhät enkelit! Mitä sinä itse sanot, Annesa? Suostutko menemään hänelle?
— En! Annesa vastasi heti.
— Miksi et?
— Kirkkoherra tietää sen paremmin kuin minä.