Lähellä kohosi rautatammi, jonka latva oli kuivunut, ja muutamia rungosta varisseita, vielä vihreitä muratinlehtiä, joita ohikulkijoiden jalat olivat tallanneet, oli hajallaan maassa.
Annesa huomasi ne ja muisti Paulun usein verranneen häntä murattiin. Hyvästi, hyvästi! Nyt on kaikki ohi. Annesa on jälleen lähtenyt taivaltamaan omaa polkuaan, jonka on määrä johtaa hänet ainaiseksi pois, kauas koko tältä seudulta, jonne hän kerran oli saapunut samalla tavoin kuin nyt sieltä lähteekin, mytty kädessä, vanhan, salaperäisen miehen opastamana, joka kenties on hänen surullinen kohtalonsa.
Taivas peittyi punerviin usviin, mikä ennusti helteistä päivää. Leivo alkoi laulaa, ensin arasti, sitten yhä iloisemmin. Rattaiden räminää kuului tieltä. Annesa kavahti pystyyn. Jokohan ukko Sogoksen vaunut saapuivat? Olihan tämä liian aikaista, mutta vanha postinkuljettaja oli luultavasti sinä aamuna lähtenyt tavallista varhaisemmin liikkeelle. Ajoneuvot lähenivät siltaa, hiljensivät vauhtiansa ja pysähtyivät. Annesa sieppasi myttynsä ja meni tielle. Mutta kuljettuaan muutaman askeleen hän tunsi hehkuvan punan peittävän poskensa. Paulu Decherchi seisoi siinä vähän matkan päässä hänestä ajoneuvojen edessä, joissa oli tilaa kahdelle.
— Annesa!
Annesa ei hievahtanut, katseli vain Paulua säikähtyneenä, samalla sekä pelon että ilon vallassa. Paulu tuli aivan lähelle häntä ja sanoi jonkin sanan. Annesa ei kiihdyksissään kuullut. Hetkeksi hän unohti kaiken muun. Jos Paulu tuon hänen tajuttomuutensa kestäessä olisi tarttunut hänen käteensä sanoen: "Palataan kotiin!" hän olisi totellut.
Mutta Paulu ei tarttunut hänen käteensä eikä ehdottanut, että he yhdessä palaisivat kotiin. Ja Annesa tointui huomatessaan, että Paulu oli vanhennut, käynyt rumaksi ja loi häneen outoja, ilkeitä katseita.
— Mitä tahdot? Annesa kysyi ikäänkuin heräten unesta.
— Sen sanon sinulle matkalla. Nouse joutuin ajoneuvoihin. Meillä on sitten hyvää aikaa puhua.
— Mitä tahdot? Minne aiot? Annesa kysyi ja kävi jälleen kelmeäksi ja surumieliseksi.
— Lähdemme, minne tahdot. Mutta joutuin, täytyy lähteä matkaan.