— Ymmärrän. Et sinä ole retku. Minun on täytettävä velvollisuuteni, ja täytänkin sen.
— Jätä turhat sanat, Annesa! En hylkää sinua, eikä sinun enää pidä kiusata minua! Olen väsynyt, kuuletko, olen perin väsynyt. Olen kyllästynyt papin hullutuksiin, kaikkeen, mitä hän on ahtanut päähäsi. Olen väsynyt kaikkeen. On aika lopettaa jo tämä sietämätön olo.
— Se on totta, on aika lopettaa se, Paulu! Älä huuda, älä pauhaa! Papilla ei ole mitään tekemistä meidän asiassamme. Sinun omaisesikin ovat suotta levottomia. Jättäkää minut rauhaan, ja eläkää itse rauhassa. Älä menettele vastoin kenenkään tahtoa, älä vastoin omaakaan tahtoasi.
— Minun täytyy siis taistella sinun tahtoasi vastaan?
— Aivan niin.
— Ja miksi?
— Tiedät kyllä, miksi. Älä pakota minua sitä sanomaan.
Annesan sammuneet silmät alkoivat äkkiä hehkua ja kuvastivat melkein ruumiillista tuskaa.
— Sinä kyllä tiedät, hän virkkoi puoliääneen. Näen sen silmistäsi. Mene, äläkä enää kiusaa minua. Sinä olet liian myöhään alkanut ajatella velvollisuuttasi. Mutta oikeastaan onkin parasta näin. Mikä tapahtui, olisi joka tapauksessa tapahtunut, ja silloin olisit kironnut minut. Nytkin olet muuttunut minuun nähden, Paulu. En enää ole Annesa, vaan rikollinen nainen. Mutta kuule, rakas, olen iloinen siitä, ettet silti minua kiroa. Sitä olin pelännyt. Olen onnellinen, kun tulit, enkä vaadi sinulta mitään muuta. Sinulla ei ole, niinkuin luulet, mitään velvollisuuksia minua kohtaan. Tein, minkä tein, kohtalon pakosta. En tehnyt sitä ainoastaan sinun vuoksesi, vaan teidän kaikkien tähden. Tein pahasti, mutta olin silloin melkein mieletön, aivan suunniltani: en tajunnut mitään. Myöhemmin ajattelin: "Jos siitä seuraa heidän pelastuksensa ja jos itse pelastun, rankaisen itseäni, tahdon poistua kauas, tahdon elää loitolla hänestä, jotten enää tekisi syntiä". Siinä kaikki. Ja nyt olen oikeassa. Sillä sinäkin, Paulu, olet hyvin suuresti muuttunut. Kammoksut ja pelkäät minua.
— Sinä hourit, olet ihan suunniltasi! Paulu sanoi tarttuen molemmin käsin päähänsä. Se ei ole totta, ei sinne päinkään! hän sitten huusi raivostuneena.