— Kas tässä! nuori leskimies sanoi ojentaen Gantinelle kannusta, pane se seinälle riippumaan!
Hän meni viereiseen huoneeseen, jossa rikas vieras vastaanotti hänet ilohuudoin. Paulu puristi kättä ja näytti ilostuvan nähdessään vanhan seikkailutoverinsa, mutta donna Rachele ja vanhukset katselivat Paulua ja huomasivat heti, ettei hän tuonut hyviä uutisia.
II
Annesakin oli käynyt entistä alakuloisemmaksi ja vaiteliaammaksi.
Illallisen jälkeen Gantine kehoitti köyhää muukalaista lähtemään ulos hänen kanssaan.
— Nyt viedään hevonen ukko Castigun luo, sitten lähdetään pienelle kävelylle kylään. Jätä portti auki, hän sanoi Annesalle.
— Kaikkia vielä! tämä vastasi kiivaasti. Jäät ehkä pois koko yöksi.
Minä panen portin lukkoon, niin että saat ottaa avaimen mukaasi.
— No niin, hyvästi! Gantine sanoi kietoen käsivartensa hänen vyötäisilleen. Tulen pian takaisin, siitä saat olla varma.
— Tee miten haluat! Annesa vastasi työntäen hänet tylysti luotaan.
Nuoret miehet ottivat paitsi Paulun hevosta mukaansa myös ohjastenkauppiaan tamman, kun vajassa oli ahdasta. He veivät hevoset vanhan paimenen talliin, joka oli monta vuotta ollut palvelijana Dechercheillä. Sitten he menivät kapakkaan, missä ryypiskelivät, niin että päihtyivät.