Lahjoja annettiin ja saatiin. Moni vieras viipyi Decherchien talossa neljä, viisi päivää, ja pöytä oli aina katettuna. Pihassa kuhisi alati kerjäläisiä, mutta keittiöön oli pujahtanut jokunen kaino köyhä henkilö, joka kerjäsi salaa ja jolle donna Rachele ilomielin antoi almunsa. Palvelusväki kunnioitti ja palveli siihen aikaan Annesaa kuin talon neitiä ainakin. Häntä pidettiin pikemminkin donna Rachelen oikeana tyttärenä kuin ottolapsena, hänellä oli avaimet taskussaan, jopa hänellä oli oikeus avata se lipas, jossa don Simone säilytti rahojaan, joita silloin oli runsaasti.
Myöhemmin hän oli monesti katunut, ettei ollut pannut säästöön mitään; nyt hän olisi voinut auttaa hyväntekijöitään heidän köyhdyttyään.
Annesa oli ollut osallisena perheen kaikissa elämyksissä tässä talossa, johon kohtalo oli heittänyt hänet, aivankuin maaliskuun tuuli tuo siemenen kalliolle kaatumaisillaan olevan puun juurelle. Hän oli kasvanut ja varttunut kuin muratti, joka kietoutuu vanhan puunrungon ympärille, niin että myrsky, joka huojutti tuota runkoa, raastoi ja tempoi häntäkin.
* * * * *
Istuessaan kynnyksellä, varjona varjossa, Annesa heittäytyi muistojen syliin. Ne olivat surullisia, niiden tausta oli epämääräinen ja kolkko kuin tuo öinen taivas, joka painui hänen edessään nukkuvan vuoren taakse. Mutta eräät noista muistoista tuikahtivat tuolla tummalla taustalla kuin tähden lennot, jotka silloin tällöin irtaantuivat taivaanlaesta, kyllästyneinä yksitoikkoiseen ylevyyteensä, kiitääkseen tänne maan päälle, jossa rakastetaan ja kuollaan.
Kerran kun Paulu palasi kotiin lomalle Nuorosta, ei Annesa tuntenut häntä, hän kun oli kasvanut pitkäksi ja tullut niin kauniiksi. Tämän loman aikana, kun kerran kävi raju ukonilma, Paulu selitti hänelle, paremmin kuin kolmannen luokan opettajatar oli kyennyt tekemään, miksi ilma jylisee, kun salama on kiitänyt sen halki.
— Olen luullut, että ukkosen jyrinä on Jumalan ääni, Annesa virkkoi puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan.
— Sinua houkkaa! Eihän Jumalaa ole olemassakaan, Paulu sanoi katsoen kuitenkin ympärilleen, hän kun pelkäsi, että vanhukset voisivat kuulla.
— Mitä sanot, Paulu? Annesa kuiskasi pelästyneenä. Jos don Simone, jos pastori Virdis tuon kuulee!
— Pastori Virdis on jaarittelija ja syntinen ihminen, niinkuin kaikki muutkin. Jumalaa ei ole olemassa Annesa! Jos Jumala olisi olemassa, Paulu jatkoi, hän ei sallisi kurjuutta olevan maailmassa. Puhumattakaan iänikuisesta kysymyksestä rikkaista ja köyhistä, jotka syntyvät sellaisiksi ilman omaa ansiotaan tai syytään, maailmassa on paljon muuta vääryyttä. Sinä esimerkiksi; miksi ei sinulla ole isää eikä äitiä, miksi et edes tiedä, kuka olet? Jos tahtoisin ottaa sinut vaimokseni, en voisi sitä tehdä…