Hänen vihaa uhkuva äänensä sortui muuttuen korinaksi.
"Kaikki on mennyttä! Pastori Virdis ei totisesti saata kehua oveluuttaan", Annesa ajatteli oven takana. Alunpitäen hän oli älynnyt, että ukko Zua johti keskustelun toiselle tolalle ärsyttäen pappia, niin ettei tämä päässyt käyntinsä todelliseen aiheeseen. Virdis oli mennyt aivan liian pitkälle ja koskenut vanhan ystävänsä kaikkein arimpaan kohtaan. Annesa kuuli nyt papin vääntelehtivän ja puhkuvan, kun hän ei kyennyt korjaamaan kömpelyyttään, ja Annesa kiristeli hampaitaan enemmän kiukuissaan papille kuin ukko Zualle.
Sinä yönä vanhuksella oli ankara hengenahdistuskohtaus. Annesa jo luuli, että hän kuolisi, ja tunsi omituista, kauhunsekaista iloa.
Jospa ukko kuolisi! Hänen kuolemansa selvittäisi kaiken. Mutta kuolema on kuitenkin aina salaperäinen, hirvittävä tapaus, ja huolimatta mielenlujuudestaan ja julmasta toivostaan Annesa kahistui ajatusta, että vanhus saattaisi kuolla hänen silmiensä edessä minä hetkenä tahansa. Hän avasi keittiön oven ja kutsui Gantinea. Köyhä vieras ei vielä ollut palannut. Renki nukkui raskaasti ja kuorsasi kuin ukkorahjus, mikä ei ollenkaan miellyttänyt hänen morsiantaan.
Annesan täytyi kutsua poikaa toistamiseen. Tämä kavahti unestaan oikein ymmärtämättä, mitä Annesa sanoi. Sitten hän meni sairaan huoneeseen ja lähestyi vuodetta; mutta hän ei ruvennutkaan huolehtimaan vanhasta potilaasta, vaan alkoi hyväillä morsiantaan, niin että tämä kävi kärsimättömäksi.
— Mitä tyhmyyksiä sinä, Gantine! Tätäkö varten minä kutsuin sinua?
— Minkäs tähden sitten? nuorukainen mutisi huoaten. Etkö näe, että ukko Zua on paremmassa kunnossa kuin minä? Eihän hän muuta kuin hengittää raskaasti. Se menee pian ohi, saat nähdä. Setä Zua! hän huudahti kumartuen vuoteen yli. Kuinka voitte? Lähdenkö noutamaan lääkäriä?
Ukko avasi silmänsä selälleen ja huitoi käsillään, kuin olisi tahtonut leyhyttää ilmaa keuhkoihinsa. Mutta hetken kuluttua hän rauhoittui, ja hänen kasvonsa, joihin veri oli pakkautunut, saivat jälleen tavallisen kellertävän värinsä.
— Veli Virdis!… hän kuului mutisevan.
— Tahdotteko, että lähetämme noutamaan häntä? Annesa kysyi auliisti.