Vanhus katseli häntä, mutta ei vastannut.
— Voitteko jo paremmin? Noudammeko lääkärin? toisti Gantine, joka oli istuutunut vuoteen jalkopuoleen eikä näyttänyt aikovan hievahtaa paikaltaan.
— Lääkäriä, lääkäriä… milloin olette noutaneet lääkäriä minua varten? Antakaa edes vettä! ukko soperteli. Raikasta vettä.
— Kas tässä.
Annesa nosti lasin hänen huulilleen, mutta ukko otti sitä suuhunsa vain vähän, ja sylki senkin takaisin lasiin.
— Tämä on tulta, eikä vettä. Eikö enää ole vettä kaivossa? Tuokaa minulle toki vähän raikasta vettä.
Saadakseen raikasta vettä Annesa meni pihalle, köytti nuoran vesiruukun kaulaan ja upotti sen kaivoon, nosti astian taas ylös ja kaatoi vettä lasiin aikoen palata sisään. Silloin hän näki Gantinen tulevan häntä vastaan.
— Mitä tahdot? Annesa kysyi karskisti.
Gantine kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja suuteli häntä rajusti.
Annesalta läikkyi vesi lasista.
— Päästä minut! tyttö tiuskaisi suuttuen ja koetti irroittautua, mutta poika suuteli häntä toistamiseen ja painoi häntä lujemmin poveaan vasten.