Kun juhla oli ohi, elämä Decherchien talossa jatkui entiseen yksitoikkoiseen, synkkään tapaansa. Molemmat ukot kävivät messussa ja istuskelivat sen päätyttyä kauan kunnallistalon kiviportailla juttelemassa vanhojen tuttavien kanssa. Mutta illoin he istuivat kotitalon ulko-oven edessä, ja joskus pappi Virdis oli heidän seuranaan.
Paululla oli omat tuttavansa, asioittensa hoito ja omat puuhansa.
Ollessaan kylässä hän joutui kotiin ainoastaan päivälliseksi ja yöksi.
Naiset puuhasivat omissa askareissaan, donna Rachele rukoili alinomaa. Miehet kajosivat pöydässä harvoin talon raha-asioihin, mutta ne olivat surkeassa kunnossa. Kolme päivää juhlan jälkeen kyläkuuluttaja, joka samalla toimi oikeudenpalvelijana, tuli antamaan ensimmäisen varoituksen talon ja tiluksien myömisestä huutokaupalla.
Parin viikon kuluttua olisi kaikki mennyttä. Silti vanhukset ja donna Rachele eivät näyttäneet ylen levottomilta. Ehkä he odottivat, että Kaitselmus puuttuisi asiaan, tai toivoivat Paulun voivan hankkia rahoja. Paulukin toivoi vielä. Ballore Spanu oli sanonut hänelle ennen lähtöään:
— Olen vielä ikäänkuin perheen poika, niinkuin tiedät, eikä minulla ole centesimoakaan omaa rahaa. Mutta jos tulet kotikylääni, esitän sinut kirkkoherran sisarelle, rikkaalle muorille, joka varmaankin voi lainata sinulle muutamia tuhansia. Viikon kuluttua on meidän kylässämme pyhimysjuhlat; silloin sinun on sopivin tulla.
Paulu oli päättänyt uskaltaa yrityksen. Mutta jollei sekään onnistunut…
— En oikein tiedä, hän sanoi Annesalle lähtönsä edellisenä iltana, mutta olen varma siitä, että saan rahoja irti. Ilman rahoja en tule kotiin… ennemmin otan itseni hengiltä.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän uhkasi tehdä itsemurhan. Mutta niin kovasti ei uhkaus ollut koskaan ennen pelästyttänyt Annesaa.
Paulu matkusti. Gantinekin oli lähtenyt kotoa, ja hänen oli määrä jäädä
Lula-metsään kylvöaikaan asti.
Sairas ukko Zua tahtoi ripittäytyä. Pastori Virdis istui kauan hänen luonaan, ja kun hän vihdoin tuli ulos huoneesta ja istuutui oven eteen molempien vanhusten pariin, Annesa pani merkille, että hän näytti tavattoman iloiselta.