— Kirkkoherra on hyvällä tuulella, hän sanoi donna Rachelelle. Ehkä hän on saanut setä Zuan taivutetuksi auttamaan meitä.
— Jumala sen suokoon! donna Rachele huokasi. Silloin tekisin jalkaisin toivioretken Gonare-madonnan luo.
Mutta kuuntelipa Annesa kuinka tarkkaavasti tahansa, pappi ei ilmoittanut vanhuksille tuota ilosanomaa. Hän kutsui Rosan luokseen ja käski lapsen kertoa Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja pohti tytön kanssa laveasti yksityiskohtia. Sitten hän puhui ukko Cosimun ja don Simonen kanssa Santus paimenesta, jota syytettiin poikansa murhaamisesta, ja hänkin puolusti onnettoman isän viattomuutta.
— Isä on taas lähtenyt liikkeelle; hän on saanut tietää, että poika oleskelee lammastarhassa lähellä Ozieria.
— Olisipa oikein ja kohtuullista, jos hän hirttäisi koko nulikan, jos saa hänet kiinni! ukko Cosimu tuumi tavattoman jyrkästi.
Pappi Virdis pani tämän kovin pahakseen, alkoi huohottaa ja huitoi käsillään.
— Cosimu Damianu! Mitä sanotkaan? Onko tuo kristityn puhetta? Onko sinusta viime aikoina tullut villipeto?
Rosa alkoi nyt kertoa kamalaa unta, jota hän oli nähnyt edellisenä yönä:
— Oli hirmuisen iso susi, jolla oli pikkiriikkinen häntä. Se juoksi toisen pedon perässä erämaassa. Ei aikaakaan, kun tuli mies, jolla oli sauva ja keihäs…
— Huijui millainen uni! ukko Cosimu sanoi ollen säikähtävinään. Oikein minua peloittaa!