Mutta leski katseli nuorta leskimiestä, ja tämäkin jo oli puolestaan kiinnittänyt huomionsa häneen. Molemmilla oli kauniit silmät; ja kauniit silmät ovat olemassa sitä varten, että niitä katseltaisiin, vaikka ne jo olisivatkin vuodattaneet kyyneliä rakkaiden vainajien haudalla.
Zana jäi vielä hetkeksi asiakkaittensa seuraan, mutta poistui sitten myymälään, jonne oli tullut pikkupoika ostamaan soldolla [soldo = 5 centesimoa] lampunsydäntä.
Paulu oli käynyt alakuloiseksi, mistä syystä, sitä hän ei itsekään tiennyt. Tähän asti hän oli saanut pidetyksi hyvää tuultaan yllä kerskailuillaan pettäen itseään harhakuvitelmalla, että hänen raha-asiansa todella olivat hyvällä kannalla ja ettei hänen taskussaan olevia sataa liiraa oltu lainattu pastori Virdikseltä. Mutta pienen punaisen myymäläkamarin hämärässä hän luuli kuin unessa näkevänsä epämiellyttäviä hahmoja: kyläkuuluttajan tummanpuhuvat karskit kasvot hengenahdistusta potevan ukon luisevan, laihan haamun takana.
— Hän on vielä kaunis nainen, don Peu sanoi puhuen yhä leskestä, ja hänellä kuuluu olevan kolikoitakin arkun pohjalla. Hokevat myös… minä puolestani en väitä mitään… mutta hoetaan — no, juo toki, Paulu Decherchi! Mitä sinä taas aprikoitset?
— En tahdo juoda enää. Mitä sitten hoetaan?
— Sinun täytyy juoda, niin totta kuin nimeni on Peu! Vai tahdot sinä tietää, mitä ihmiset sanovat? Sitä ei voi kertoa täällä… korpraali kuulee puheemme, ha, ha, haa! Terve!
Don Peu joi seinällä riippuvan valokuvan maljan, ja Paulukin ryyppäsi.
Korpraalinlesken muskat-viini sai kyläkuuluttajan naaman häipymään.
— Mitä sitten sanotaan, Peu?
Don Peu hiljensi ääntään ja kertoi koko joukon juoruja Zanasta. Tämäntästä hän kohotti katseensa ja silmäili veitikkamaisesti korpraalivainajan säyseitä kasvoja, joka hämärässä näytti katsovan kaukaisesta maailmastaan, suvaitsevasti kuunnellen kertomuksia oman leskensä seikkailuista. Paulukin katseli kuvaa ja naurahti. Hän unohti, että Maatalouspankki viikon kuluttua säälimättä myöttäisi huutokaupalla Decherchien vanhan sukukartanon ja heidän viimeiset maatilkkunsa.
* * * * *