Täti Annakin katseli häntä ja herkesi laskemasta pilaa. Annesan lempeistä ja surullisista silmistä oli tavanomainen levollisuus kadonnut. Milloin niistä välkähti hurja leimu, milloin ne taas tuijottivat jäykkinä ja hajamielisinä kuin hurmiossa.
— Tyttö on huonolla tuulella tänään; jätetään hänet rauhaan. Hän on suutuksissaan, kun ei tahtonut, että tarjoisimme köyhäin ateriaa tänä vuonna, donna Rachele sanoi kahden kesken serkulleen.
Täti Anna oli sitä mieltä, että Annesa todella oli oikeassa. Kun tuo karjatarha kuitenkin täytyi myödä muutaman päivän kuluttua, oli mieletöntä täyttää vanhaa lupausta. Mutta hän ei sanonut mitään, käänteli vain paistinvarrasta hiilloksen yläpuolella.
Hengenahdistusta potevan ukon huoneessa oli pöytä jo katettu. Kellastuneella pöytäliinalla koreilivat hopealusikka ja -haarukka sekä hopeinen veitsenpää jokaisen valkoisen, punakukkakuvioisen lautasen kohdalla.
Kaksi kutsuvieraista, vanhat veljekset Chircu ja Predu Pira olivat jo saapuneet, ja he istuivat sairaan vuoteen ääressä. Nämä onnettomat vanhukset olivat hyvästä perheestä, joka aina oli yrittänyt jotakin liikettä tai muuta, mutta aina epäonnistunut. He olivat siistissä puvussa kuin herrasmiehet. Heidän kelmeät, väsyneet kasvonsa, laihat kätensä ja alakuloiset silmänsä saattoivat kertoa pitkän tarinan suruista ja ponnistuksista. He olivat todella kaksi "kainoa köyhää", joiden köyhyys kuitenkin oli yleisesti tunnettu, ja donna Rachele oli pyytänyt heitä tulemaan ilahduttaakseen ukko Zuaa, jonka uskottu ystävä nuorempi veli Chircu ennen oli ollut. Toisia vieraita odotettaessa ukko Zua käytti tilaisuutta hyväkseen, donna Rachelen poistuessa pihalle, panetellakseen sukulaisiaan. Ukon matala, kähisevä ääni täytti synkän huoneen voivotuksellaan.
Zua puhui pahaa kaikista, Rosastakin, "möhkälekallosta".
— Cosimu Damianu lähti tänään maatöihin. Hänen tekee mieli raataa, tuon tyhjäntoimittajan, nyt, kun jo seisoo haudan partaalla! Hän muka rupeaa tekemään työtä elettyään toisten armoilla koko ikänsä. Ja don Simone on kävelyllä; täytyyhän hänen saada liikuntoa, vanhan ylimyksen, jotta ruokahalu olisi parempi. Kävele vain, ystäväni! Ensi vuonna olet köyhien päivällisillä entisen talosi uuden omistajan vieraana!
Molemmat vieraiksi pyydetyt vanhukset hymyilivät surumielisesti. Mutta vanhempi, joka ei koskaan ollut voinut kärsiä Zuaa, sanoi ärsyttääkseen häntä:
— Paulu palaa tänään ja tuo mukanaan paljon rahoja. Hänen sanotaan olleen Nuorossa, jossa…
— Suusi kiinni! ukko Zua ärjäisi yrittäen kohota istualleen, kiukustuen kuullessaan mainittavan Paulun nimeä. Hän palaa kotiin nenä pitkänä, senkin irtolainen, maankiertäjä! Kuka enää antaisi hänelle luottoa? Kaikki nauravat hänelle… kaikki… kaikki… voi voi!