— Eipä kylläkään, palvelijatar myönsi vakavasti.
Sitten he molemmat, rattailla istuva tyttö ja lieden ääressä askaroiva
Annesa, vaikenivat.
— Annesa! Rosa äkkiä huudahti, hän tuleekin jo. Kuulen kavioiden kapseen.
Mutta Annesa pudisti päätään. Tuo ei kuulostanut Paulu Decherchin hevosen kavioiden kopinalta. Annesa tunsi hyvin tämän hevosen askelten töminän, joka palaa väsyneenä pitkältä ratsastukselta. Mutta Rosan kuulema kavioiden kapse pysähtyi portin kohdalle.
— Luulen, että se on vieras, Annesa sanoi tyytymättömänä.
Toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen.
Donna Rachele tuli jälleen pihalle, antoi Annesalle esiliinassa tuomansa kananmunat ja sanoi iloisesti:
— Sanoinhan, ettei kaikki toivo ole vielä mennyttä: tässä tulee vieraita.
— Mokomakin ilo! palvelijatar murahti.
— Avaa portti, Annesa. Pyhimysjuhla ei ole juhla eikä mikään ilman vieraita.
Palvelijatar laski munat lieden ääreen ja meni avaamaan.