"Kukkasia talvella?"
"Kun sinun luokses riennän, niin kukkasia kasvaa raitio."
"Armaani!"
Syleilys. Autuas (?) syleilys.
Arvilla oli hevonen ulkona, se siellä päristeli pakkasessa. Nyt piti mentää Kolkkilaan, jossa oli pidettävä seuranäytelmä. Eikä sieltä Sanna eikä Arvi saanut poissa olla, sillä heillä oli kummallakin oma tärkeä näytelmä-osansa. Huomenna se vasta oli pidettävä, mutta sinne tuli mennä jo iltaa ennen, että oli aikaa "repiteerata", kuten Arvi sanoi.
Nuorten pakinoidessa tuli kamariin jo emäntäkin — tuli tervehtimään Arvia, joka jo oli ylentynyt taaskin "pari kraaria."
"Äiti", sanoi Sanna, "Arvi on tullut minua noutamaan, meidän tarvitsisi olla viimeistään kello 9 tän'iltana Kolkkilassa; siellä repiteerataan."
"Niin lapseni, kyllä se niin on; mutta niin — repiteerataan — mitä se taas onkaan?"
"Koetetaan kuinka se 'Kalatyttö' käy, että sitten huomen-illalla osataan se oikein yleisölle esittää", selitti Arvi.
"Kyllä se sitten tarpeen on, mutta isä ei ole sanonut, mitä hän pitää koko tuumasta."