"Hali tuli tuli tei, joko piru sinun vei?" lauloi Äyrään Taavetti.
"Skandaali", kirkui regissööri vimmatusti.
Suutari Beckman luuli maisterin jotakin muuta vaikeroivan, ja lausui joukkoon: "Veikö se peijakas maisterin sandaalin? Saipa totta vieköön lurjus semmoisen sandaalin, ettei näin maalla parempia tehdä, ihan vaahteraisilla piikillä — —"
"Infernaalista", raivoili maisteri.
"Täss' on 'lapis infernaalista'", sanoo herra kanttori tuttavanmoisesti ja kömpii näyttämölle maisterin luo, "minulla on aina sitä muassani, onpa hyvä — — —"
"Menkä hiiteen!"
Ja niin se näytelmä loppui yleiseen sekamelskaan. Tulot olivat sentään hyvät, erittäin puhvetista, ja rahat oli aikomus käyttää — urkukassan hyväksi.
Joskus kai oli uruilla soitettava: "Ah surutoin, koskas synnistä lakkaat?"
Mutta seuraavana päivänä pitivät "toimikunnan" jäsenet kelpo "rääpiäiset."