Koputti siis ovelle.
"Kuka siellä?" Se oli tuttu ääni, oli Sannan ääni, vaikka kuului niin väsyneeltä.
"Minä täällä olen", vastasi Kalle.
"Kuka minä?"
"Minä vaan, Laurilan Kalle."
"Varrotkaa", kuului ääni.
Ja Kalle vartosi ja kuuli kuinka siellä sisällä Sanna lykkäsi vuodettansa kiinni ja siivosi kalisevia astioita — — —
Jo avasi Sanna oven, ja Kalle astui kamariin.
"Jaa, Laurilahan se onkin, Laurila tekee hyvin ja käy istumaan."
"Kyllä sit' on tullut istuttua", vastasi Kalle ja istui tuolille kaapin viereen.