"Nuoruudesta riemuitkaamme,
Riemuita kun vielä saamme.
Nyt kun vielä kukkamaamme
Ruusuisena rehottaa.
Niin, sulo elämälle
Riemuitkaamme vielä tälle!"
"Ei sillä avaimella lukku aukene", sanoi Kalle surullisesti hymähtäen.
"Näet siis", puhui Sanna, "meidän välillämme on juopa, sinä olet vanhan ajan puolella, minä uuden; sinä et ymmärrä minua — — —"
"Kyllä sinun ymmärrän, virsikirjassa sinun tilasi maalataan: 'yks' lammas eksyi laumasta ja joutui kauas korpeen'."
"Pidä pääsi, Kalle, kuka meidän väliämme voi ratkaista, minä pidän minun mieleni."
"Kyllä ratkaisee omatunto."
"Hm, yksinkertaisen mielen houreita."
"Älä pilkkaa!"
"Älä kiusaa sinäkään!"
"Etkö tule Sanna kotiosi?"