"En!"
"Onko se kerta sanottu?"
"Se on kerta sanottu eikä viinapäässä!"
"Et siis tule, vaikka isäsi sitä toivoo ja äitisi tulisi mieli hyväksi?"
"En!"
"Tule, hyvä Sanna, siitä tulee niin moni hyvälle mielelle, tulisin mar minäkin."
"En, älä kiusaa minua!" Näin sanoi Sanna tuimalla äänellä, mutta ei se niin tuimasta sydämestä lähtenyt kuin ääni osoitti.
"Niinkö eroomme", kysyi sumeasti Kalle.
"Erotkaamme ystävinä", sanoi Sanna ja tarjosi kätensä Kallelle.
"Kuinka voimme olla ystäviä, kun suuri juopa meidän eroittaa ja me kuljemme varsin eri teitä?"