"Kalle, kerran katoovat vanhat ja kaikki muuttuu uudeksi."
"Mutta mikäs se on, joka pysyy ijankaikkisesti?"
"Nyt olisi minun mentävä, 'kolmikantilla' minua toiset odottavat."
"Et tule siis, Sanna, täältä helvetinpesästä; pois."
"En tällä päällä kumminkaan."
"Hyvästi siis, Sanna, et usko kuinka sydämeni kirvelee, mutta jos joskus apua tarvitset, niin muista minua!"
"Hyvästi, Kalle, sinä olet sittenkin hyvä poika, vaikka yksinkertainen, kyllä kirventeleminen lakkaa, kun tuot Laurilaan emännän, jolla on pari tuhatta markkaa rahaa, aitallinen vaatetta, ja muuten on toimi-ihminen."
"Jumalan haltuun, Sanna!"
"Hyvästi, hyvästi, terveisiä nyt vaan vanhemmilleni!"
"Mutta miksi noin kavahdat vanhempiasi, Sanna?"