— Saishan sen sinne viedä edes pariksi viikoksi.
— Mitäs hulluja puhut, sano edes pariksi tärmiiliksi.
"Huntramäntti" ja "tärmiili", se on kouluoppia se, aattelin minä, noukkasin päivänkukan maasta ja rupesin terälehtiä nyppimään, aivan kuin ei olisi asia minuun ensinkään koskenutkaan.
Yhä edelleen keskusteli Matti ja isä koulun asioista, ja päätös oli se että Matti otti minun tutkittavaksensa.
— Kuule Kustaa, hän sanoi, mikä Sepeteuksen poikain isän nimi oli?
— Sepeteus, vastasin rohkeasti.
— Oikein, sanoi tutkijani, mutta kun Noalla oli kolme poikaa, Sem, Kam ja Jaahvetti, niin mikä sen Jaahvetin isän nimi oli?
— Totta kai se Noa kanssa oli, vastasin.
— No, jatkoi tutkijani, joka ei niin hevin tahtonut minua päästää, no, sanoi hän, mikäs se on, kun oli vesilukko, puuavain, vangit pääsivät vallallensa, takaa-ajajat kiini saatiin.
Minä punehduin, en ymmärtänyt, mitä piti vastatani. Isä katsoi minuun tutkivasti, kävelin kuin hiilten päällä; ja Matti se oli niin hymyilevän-levollinen.