— Etkö huomaa, auttoi hän, milloin sauvalla vedet aukenivat ja Israel kävi vetten keskitse — —?
— Silloin, keskeytin minä iloisesti, kun Mooses ojensi sauvansa meren yli ja punaisen meren vesi jakautui kahtia.
— Mistä sen olet lukenut, kysyi hän.
Yhdessä henkäyksessä luin minä: Biblianhistoriasta sisältävä sata neljä jutelmaa kodille ja koululle, jonka on koonnut Kristian Barth, autuuden opin tohtori, neljäs painos, kuvilla koristettu.
Voitonriemulla katsoin Mattia silmiin, ja hän virkkoi:
— Onhan sinulla huntramänttiä.
Ja päätökseksi ukkojen keskustelusta tuli, että minä olin pantava kouluun. Kun Matti Anongin tanhuan suussa, jossa tiemme erosi, meiltä jäähyväiset otti, niin pyyhki hän silmiänsä sinisellä nenäliinalla. Minusta näytti jotain kyyneleen tapaista niissä kiiltäneen. Ilmoitin havaintoni isällenikin, vaan hän käski minun olla vaiti ja sanoi Matin hikeä vain kasvoistansa pyyhkineen.
Mutta ihmeellisesti se Matti minun kohtalooni osaa ottikin. Pertunpäivän huomenis, jolloin oli kouluun mentävä, oli hän taas meillä. Ja kylläpä tarvittiinkin hänen apuansa, sillä äitini käytännöllis-taloudelliset epäilykset olivat vähällä tehdä kouluunmenosta palttua. Vielä Matin aikana teki hän, (kunnon muija sillä) onnettomuuden prohveetan virkaa.
— Kyllä siitä vielä musta sika Kustaan eväät syö, sanoi hän.
— Muista Leena, sanoi vakavasti Matti, että autuaalla on ilo lapsistaan.