— Niin aina, "Araapian hevoset ovat tunnetuita", sanoo "Maanoppaassa".
— Ja se sen vähissä hengin pelasti jolkankin hampaista.
— Niin; eikös Kailu juuri ollut se vasikka, joka palavitsalla ennen muinaan tukehtumastakin pelastettiin?
— Sama tanssimestari, sama!
Illan suussa saavuimme vihdoin kotiani. Matti oli Esterin kanssa meillä yötä ja lähti vasta seuraavana aamuna kotia. Illalla kun ukot tupakoitsivat, sanoi Matti:
— Kyllä siellä lapset vastailivat, vastasi meidän plikka kauniisti, mutta kyllä vastasi poikakin.
Ja niinkuin ennenkin, niin haastelivat he koulusta ja koulunkäynnistä, panivat paraansa kumotaksensa äitini epäuskoisia esteitä, hän kun alkoi ja lopetti tällä perusteella: milläs köyhä kouluttaa?
Mutta päätös — summa summaarum, niinkuin kirkonkylän kauppias sanoo — oli se, että minun piti ensi kynttilästä menemän Tampereelle kouluun. Ja siihen se jäi.
VI.
Asia oli siis käynyt siksi, että pääsin kuin pääsinkin Tampereen kouluun. Vaikka olikin kevätlukukausi, eikä siis varsinainen vastaanottiaika, pääsin kuitenkin alialkeis-kouluun ensiluokalle. — Koulun käynnissä se nyt kului aikani. Suvi- ja joulu-aikoina käväisin Pohjalammillakin. Siellä oli vähän muutostakin tapahtunut. Nuohaa ei ollut niin paksulta katossa kuin ennen, lattia oli puhtaaksi käväisty, isompi akkuna oli ilmestynyt seinään. Pirtti ja sen asujamet näyttivät, niin sanoakseni, valistuneimmilta kuin ennen. Kreetakin oli vilkkaamman näköinen. Matti tosin usein loikui peräsängyssä seljällään, mutta nyt ei hän tavallisesti tuijottanut kattoon, vaan hänellä oli kädessään milloin "Maanopas", milloin "Suomen historia", milloin joku muu kirja. Esterikin oli toisen näköinen kuin ennen, hän oli puhdas, ja keltanen tukkansa oli somasti järjestetty. Hänestä yleni vähitellen sorea neitonen, ja meidän tuttavuutemme kasvoi kasvamistaan, olimme oikein, niinkuin nyt sanoisin, lapsuuden-ystävät. Muutos oli minussakin tapahtunut niinä neljänä vuonna, jotka koulua olin käynyt. Olin saanut maistaa tiedon puusta ja ehtinyt jo "yli-koulun" kolmannelle luokalle. Olisin mielelläni jatkanutkin, mutta äitini oli ollut oikea profeetta; varat olivat loppuneet ja koulun-käynnin täytyi loppua. Olin silloin 16:ta vuotias ja Pohjalammin Esteri kävi viidettätoista. Minusta tuli siis taas "maan-mies", ja rupesin auttelemaan vanhempiani heidän töissään.