— Mitäs meinaat, karjui Yrjö ja hänen otsa-suonensa pullistuivat hirmuisesti ja silmät iskivät tulta.
— Armahtakaa miehet, rukoili Himmeliini, en minä enää koskaan tule näille maille, minä menen vaikka Savoon taikka Ryssän maalle.
— Kyllä minä sinun armahdan, lausui Yrjö vihan vimmassa ja kiristi miestä niskasta.
— Armahtakaa, vaikeroitsi Himmeliini.
— Tutkitaan ensin asiaa, puhui Matti Yrjölle.
— Armahtakaa, aneli edelleen Himmeliini, armahtakaa minua lasteni tähden, ne joutuvat maantielle.
— Rosvon penikoita, ärjyi Yrjö.
— Vaimoni on sairaalloinen ja heikko, armahtakaa, rukoili kurja mies yhä edelleen.
— Rosvon kurva, murahti Yrjö.
— Tiedätkö, sanoi Matti, mitä tietä olet ruvennut käymään?