Hän oli Pöllön Yrjön mökistä saanut parempaa kuin hopeakolikot olivatkaan, hän oli saanut viisautta, ja siitä asti kuin hän siellä viimeksi oli ollut, oli hän ruvennut uutta elämää elämään. Silloista seikkailua ei tiennyt kukaan muu kuin asianomaiset. Syksyllä oli hän urakalla rakentanut Mattilan riihet ja talvemmalla oli hän nikkaroinut ahkerasti; sillä kyllä se mies aikaan sai kun vaan tahtoi. Par'aikaa oli hänellä nytkin uuskuosinen kirkkoreki tekeillä ja pari uudenaikaista pöytäkaappia. Itse hän sanoi työssä olevan ihmisen onnen ja kiitteli isävainaatansa, "että se oli hänen työhön opettanut".
— Opiksi kuri koiralle, sanoi Matti kerran isälleni. Ja totta se näytti, ainakin tällä kertaa, olevan.
Talkooväkeä kokoontui siis ympäristöltä. Vein minäkin pulskan hirren, ja niin tekivät naapuritkin. Olipa Mattikin siellä; Kailullansa oli tuonut kelpo viissylisen hänkin. Oli siellä Yrjökin, vaikk'ei hänellä juhtaa ollut. Hän oli vaan kutsuttu vieraaksi "vanhan tuttavuuden vuoksi", kuten Himmeliini minulle kuiskasi. Mutta ei ollut hän hyödyttämättä sillä; hänen karhumaiset voimansa olivat suureksi avuksi hirsiä läjätessä, ja "kyläkakoksi" oli hän tuonut suolattuja haukia puolen leiviskää. Hän oli jo sydämmellisessä sovussa Himmeliinin kanssa, sillä jälkimmäinen oli tuomiosunnuntaina ruvennut ajattelemaan "mitä rauhaansa sopei" ja Matin välityksellä sopinut Yrjön kanssa.
Ja niin se talkoo pidettiin kuin tavallisesti tapa paikkakunnalla on.
Pötyä oli pöydässä, eikä Jumalan lahjoista puutetta ollut.
Koska ei ole mahdotonta, että joku innokas muinaistutkija muutaman tuhannen vuoden perästä ryhtyy kirjoittamaan "muinaissuomalaisia kuvia" ja koska on hyvin mahdollista, että tuo tuntematon sattuisi jonkun kirjakaupan vintiltä löytämään pinkan myymättömiä kappaleita näistä muistelmista, niin panen tähän tuon tulevaisuudessa ilmaantuvan entisyyden tutkijan varaksi pöytäkunnan ruokalistan. Olen sen tehnyt silmin-näkijän ilmoitusten johdolla siihen tunnettuun malliin, joka maamme ruotsinkielisissä sanomissa on kaiken vuotta ollut nähtävänä ja yleisön suuta vesittämässä.
Himmeliinin pirtissä.
Table d'hôte (= juhlapäivällinen).
Kello 1-2.
à yksi mäntynen hirsi tai kuorma malkapuita. Tiistaina Tammikuun 28 p.
— Meno: —