* * * * *
Ajat ja olosuhteet ovat muuttuneet. Uotila, Matin kototalo tuli kansliissa myytäväksi. Sen huusin minä, ja Maariasta olemme jo täällä asuneet. Täällä nyt saan yhä suuremmassa määrässä kokea, "kuinka hauska on päästä kotia". Tässä nyt istun porstuanperä-kammarissa ja kirjoitan näitä muistelmiani. Kyllä moni nauraisi minua, minä maanmies kun tällaisia kirjoittelen. Mutta mitäs minä siitä! Hauska on muistella menneitä päiviä, hauska on, jos elän vanhaksikin, katsella näitä asioita, joita olen muistoon pannut. Paha vaan, ett'en enää kerkiä kirjoittamaan kuin aikaharvoin muutaman rivin. Esteri askaroitsee pakarissa, Yrjö hakkaa hakoja karjopihassa. Vanhempani kuuluvat voivan hyvin — he lupaavat pitää tölliä niinkauvan kuin jaksavat.
Kaikki olisi hyvin, ellemme eilen olisi saaneet sitä ikävää sanaa, että
Pohjalammin Kreeta sairastaa.
* * * * *
Paras lienee, että panen paperille päivänkin, jona rivini kirjoitan.
Toukokuun 19 p.
Kreeta on tullut huonoa huonommaksi. Esteri meni eilen sinne. Omituinen ihminen se Kreeta; Hän uneksii ihmeellisiä asioita. Hän kuuluu usein sanovan: kuinka autuasta sentään on päästä kotia! Ihmeellinen sana! Se on usein minunkin povessani kuulunut, vaikk'en ole sitä ijäisyyden valossa käsittänyt.
Toukokuun 21 p.
Esteri on ollut kotonansa; kuinka tyhjä on kotimme hänen poissa ollessaan! Hän lähetti minua sinne kutsumaan. Hevonen valjaisiin siis ja matkaan!
Toukokuun 25 p.