Sama, marraskuun 1 p.
Isä käy yhä miettiväisemmäksi; hän sanoi eilen, ett'ei rakkautta eikä uskoa ole muualla kuin kirjoissa. Hän raukka on niin usein pettynyt! Luulen puolestani, ett'ei hän ole saanut osakseen tuota rakkauden valoista silmäystä ylhäältä. Oli kuinka oli, minä tunnen rakkautta olevan maailmassa, minä uskon Kustaata ja hänen rakkauttansa. — Merkillistä, että hän, joka on käynyt koulua melkein lukioon asti ja on niin paljon lukenut, rnpesi maamieheksi ja nai torppariin tyttären. Mutta totta kai "vakka kantensa hakee, vakan kansi kantumensa".
Kustaa, marraskuun 15 p.
Syksyiset kiireet ovat estäneet kaiken kirjoitustyön. Matti puhuu kuolemastansa usein ja levollisesti, mutta katsantonsa on synkkä, ei se uskon riemua osoita.
Esteri, joulukuun 1 p.
Nuori pastori kävi isän tykönä, mutta ei isä hänelle paljoa puhunut, tunnusti vaan itsensä syntiseksi ja sanoi turvaavansa armoon avaraan. — Kauniisti puhui pappi, oikein kauniisti — niillä nuorilla papeilla on toinen tapa kuin vanhoilla.
Kustaa, joulukuun 2 p.
Nuori pastori oli Matin luona; sanansa olisivat mainiosti sopineet esimerkiksi kielioppiin, niin olivat ne punnitut ja sommitellut. Onhan, kuulenma, pappissivistystä viimeisinä aikoina korotettu. Mutta kuinka oli itse asian laita? Niin, siinä kohden olisi Matilla kenties ollut sanomista enemmän kuin pastorilla.
Esteri, joulukuun 3 p.
Olen siis orpo; molemmat ovat he siis jo menneet hämärää tietä ijäisyyden kaukaiseen kaupunkiin. Isä nukkui rauhallisesti ja sanoi toivovansa, että taistelu sai hyvän lopun.