Mutta pirtissä hankki väki kirkkoon. Jussi sitoi jo vyötä suoliinsa; kapulaisten nahkainsa ympärille hän sen pinteästi kiinnitti. Valmistui siitä jo emäntäkin, ja pikku Mattikin oli jo saanut kirkkopuvun ylleen — sillä jouluna pääsi hänkin kirkkoon.
Isäntä, itse Muikkulan Matti sovitteli niinikään lammasnahkaista, Sipirankaulurilla kaunistettua turkkia yllensä. Mutta tuikeasti katsahti häneen emäntä ja sanoi:
"Mitäs sellaista roittia yllesi panet, kuin kerran parempikin miehellä on!"
"Onhan se niinkin, mutta kehtaisko tuolla supsiinisella kulkea ruotitalon isäntä?"
"Oohoo sitä hopsoa, käyhän nyt jo suutarit ja kraataritkin supsiinissa!"
"Onhan se niinkin".
Ja Muikkulan Matti otti suuret supsiiniset kohopälsit naulasta peräsängyn kohdalta ja veti ne yllensä. Eiväthän ne tosin niin kaksiset enää olleet, mutta olihan kauluri suuri, paikottain tuuheakarvainenkin ja suojasihan se korvat hyvin kylmältä. Kuinka monta vuotta ne jo olivat lämmittäneet ihmisruumista, sitä ei kukaan tiennyt. Parikolmekymmentä vuotta oli niitä tosin jo Ruotsilan Herrassyörinki pitänyt; mutta mitäs siitä, eihän huutokaupassa usein uusia myydäkään, eikä kolmella ruplalla juuri uusia saadakaan.
Kun Muikkulan Matti kietoi turkkinsa ympäri pitkän, kirjavan villavyön ja painoi ruskean karvalakkinsa päähänsä, niin varsin uhkealta hän näytti. Ilmankos hänen aviopuolisonsa olisi ihmetellen sanonut: "Nyt on meidän isä jämptoo niinkuin ilmetty provasti".
Ja niinhän olikin, sillä provastillakin oli samallainen turkki vaikka paljoa, paljoa uudempi, hienompi ja kalliimpi.
Matti istuu emäntänsä kanssa rekeen, oikein herramaisesti he istuivat, ryijy allansa ja tuuheakarvaiset vällyt polvilla. Antoi se Matti sentään oikean jalkansa olla reestä ulkona varovaisuuden vuoksi, jos muka sattuisi reki liidänteessä kaatumaan. Kuskipenkille istui pälseä Reijan Jussi. Hoi, Kimo, nyt sitä mennään!