Oikeastaan riippui kaikki ehkä siitä, että heillä oli kolme lasta ja että Maria ei koskaan tullut oikein terveeksi aina siitä asti kun ensimäinen lapsi syntyi. Tiedättekö, miten käy köyhässä kodissa, kun vaimo on sairas eikä mies koskaan ansaitse enempää kuin että hän nipin napin jaksaa pitää kaikki käynnissä. Voitteko ajatella sitä? Olen nähnyt sen läheltä ja on paljon, jotka ovat nähneet sen. Mutta minä väitän, että ei edes voi uneksia, kuinka tämä elämä todellisuudessa muodostuu. Olette kenties käyneet ympäri köyhissä kodeissa ja voitte kukaties antaa tietoja sekä miltä siellä näyttää että kuinka ihmiset elävät. Mutta te ette voisi kuitenkaan koskaan sanoa tai edes ajatella murto-osaa siitä painosta, joka laskeutuu mieleen, kun vuodet vain kuluvat ja kuluvat ja koko elämä näyttää menevän alaspäin. Sillä kun ei tule parempaa, tulee huonompaa. Kun ei kulje ylöspäin, kulkee alaspäin. Ja vihdoin tullaan siihen, että kaikki, mitä omistetaan, on vain lainana, koska huonekalut vaeltavat edestakaisin kodin ja panttilainaston välillä. Ei ole sanoja, joilla saattaisi kaikkea tätä kuvailla.

Ivar Lyth'illä oli seinäkello. Se oli ensimmäinen kapine, minkä hän osti vaimollensa kun he olivat menneet naimisiin ja hän maksoi sen kuparikolikoilla, joita hän useina kuukausina oli pannut erikseen laatikkoon. Se oli hieno ja uusi kun hän osti sen. Ja siinä oli jokin kodikkaisuuden ääni, kun puolisot ensi kerran kuulivat sen käyvän kodissa. Jos te nyt saisitte nähdä sen, tuskin uskoisitte, että se vain kymmenen vuotta sitten oli uusi ja löi kauniisti ja kevyesti. Se ontuu käydessään ja tuntuu kuin ei se koskaan olisi ollut muuta kuin rääsyinen.

Vanha kello on kulkenut edestakaisin tuota tavallista köyhänmiehentietä ja Ivar Lyth on aina ihmetellyt, milloin se jäisi viimeisen kerran niin ett'ei hän koskaan näkisi sitä jälleen. Mutta kun hän välistä kuuli sen käyvän, luuli hän saattavansa ymmärtää mikä hänet itsensä oli turmellut. Aika oli kuluttanut häntä, se oli kuluttanut hänet niin nopeasti senvuoksi, että teos jo alkuaan ehkä oli halpa, mutta myöskin siksi, että se ei koskaan ollut saanut käydä rauhassa samalla paikalla. Hän itse oli heitetty elämän äärimmäisyyksien väliin, hänen elämässänsä ei ollut lepopaikkaa Ja minä pelkään, että teosta ei koskaan oltu säännöllisesti vedetty. Tämä saattaa kuulua sukkeluudelta, mutta te ette naura, eikä myöskään mikään nauru sopisi tässä.

Vanhaa kelloa ei enään ollut Ivar Lyth'in kodissa. Hän kantoi sen panttilainaajalle pari viikkoa ennen kuin viimeinen onnettomuus tapahtui. Mutta hän saattaa vielä kuulla näpähdykset, kun se kävi ja hän voi nähdä vian kellotaulussa, josta kappale lohkeni, kun hänen piti laittaa isoa osoittajaa, joka oli pudonnut. Toisinaan saattaa hän vielä toivoa, että saisi nähdä sen vielä kerran. Sillä se kello oli paras, mitä hänen vanhin poikansa tiesi elämässä.

XX.

Ivar Lyth'in esikoisen nimi oli Felix. Mutta itse ei hän ollut antanut pojalle tätä nimeä. Hänen vaimonsa sitä tahtoi, koska, kuten hän sanoi, niin köyhä kuin onkin, saattaa kuitenkin aina kustantaa lapsellensa kauniin nimen. Ivar Lyth ei sitä tahtonut, koska hän oli lukenut yhtä ja toista ja tiesi, että sana merkitsi onnellinen. Mutta myöskin tämän väitteen ymmärsi hänen vaimonsa torjua sanomalla: "Sehän on vielä sitäkin parempi. Miksi ei hän tulisi onnelliseksi?"

Niin kävi, että Ivar Lyth'in ensimäinen lapsi sai nimen Felix. Äiti antoi pojalle nimen ja pappi kastoi hänet.

On jotain ihmeellistä kun ensi kerran kuulee tämän ohuen, hennon kirkunan, joka kertoo, että maailmaan on saatettu uusi elämä. Luulisi ehkä, että Ivar Lyth, jolla oli ollut niin monta ajatusta tulevaa pienokaista vastaan, myöskin olisi saanut vastenmielisyyden häntä kohtaan sitten, kun hän oli syntynyt. Mutta niin kummallinen on ihmisen luonne, että usein tapahtuu sen selvä vastakohta, mitä olisi voinut luulla. Ivar Lyth alkoi täydellisesti jumaloida esikoistansa ja lyhyen ajan kuluessa näytti siltä kuin olisi tämä tunne syrjäyttänyt hyvän osan niitä ajatuksia ja sielunliikutuksia, jotka ennen olivat sulkeneet hänet pois muiden ihmisten elämästä. Ei ole hyvä sanoa, mikä tämän sai aikaan. Mutta ensi hetkestä kun Felix avasi silmänsä isää kohti, oli tällä katseella häneen harvinainen vaikutus, ja kun poika ei vielä osannut puhua, saattoi isä istua pitkät hetket ja katsella näihin silmiin, jotka näyttivät puhuvan hänelle uutta ja liikuttavaa kieltä. Oli kuin olisi hän katsellut omaan itseensä kun hän istui yksin pojan kanssa. Ja kun lapsi nojasi häntä vasten, kävi kaikki hiljaiseksi ja tyyneksi isän rinnassa. Hän alkoi melkein itse luulla, että hän lopuksi tulisi kuten muutkin ihmiset. Sillä olla kuten muutkin ihmiset — eikö se merkitse, että voi kiinnittää sydämensä johonkin elämässä? Ainakin tuli Ivar Lyth uskoneeksi niin, kun hän istui hiljaa ja tunsi pojan nukkuvan käsivarsillansa. Voisi ehkä luulla, että tämä rakkaus lapseen olisi Ivar Lyth'ille tullut siksi sillaksi, joka vei itse elämään. Mutta onnettomuudeksi oli tämä isänrakkaus sitä laatua, että se puustavillisesti sulki pois kaiken muun. Ivar Lyth käsitti sen nimittäin niin, että poika ja hän olivat ainoastaan toisiaan varten. Poika isää ja isä lasta varten. Kaikki muu oli heille vain pikkuseikkoja, joilla ei ollut mitään arvoa. Ja kun nuoremmat sisarukset syntyivät, niin silloin oli kuin ei heitä olisi ollutkaan tai kuin ei heitä ainakaan olisi ollut Ivar Lyth'ille. Hän saattoi astua kotiin tullessaan läpi huoneen ja unohtaa tervehtiä kumpaakaan noista toisista. Hän näki vain Felix'in. Ja hän kiirehti heti häntä vastaan ikäänkuin vakuuttautuaksensa, että poika vielä eli. Kun hän oli työssänsä, saattoi hän käydä ja ajatella lasta tunnittain ja minä luulen, että ei yhdelläkään äidillä ole milloinkaan ollut suurempaa tunnetta lasta kohtaan kuin Ivar Lyth'illä tätä poikaa kohtaan, jota hän hiljaisuudessa oli kironnut ennenkuin pienokainen vielä oli nähnyt päivänvalon. Nyt siunasi mies lasta ajatuksissansa ja kun hän seisoi pojan vieressä saattoi hän laskea kätensä hänen päänsä päälle ja hiljaa mumista sanoja, joita ei muut kuin hän itse saattanut kuulla.

Mikä ennenkaikkea kiinnitti meidän köyhää sankariamme lapseensa oli, että hän jo alusta pitäen luuli pienokaisen ymmärtävän kaikki hänen ajatuksensa jo ennenkuin poika edes osasi oikein puhua.

Tämän täytyy kuulua kummalliselta muiden korviin, mutta Ivar Lyth oli varma asiastansa. Hän luuli nähneensä sen lapsen silmistä ja hänellä oli tapana sanoa: keneenkään ei poika ole katsonut niinkuin minuun. Kun äiti tuli ja tahtoi ottaa pojan isältä, kirkui lapsi ja jos Felix istui äidin luona ja isä tuli sisään, ojensi pienokainen käsivartensa häntä kohti. Jos Ivar Lyth osaisi kertoa meille, mitä hän tunsi sellaisina silmänräpäyksinä tai vain kun lapsi tuli juosten häntä vastaan ja otti pienellä kädellänsä hänen suuren kätensä ja käveli hänen kanssansa, jolloin hänen pienet jalkansa astuivat useampia askelia silläaikaa kuin isän astuivat yhden — olisi hänellä varmaan oleva ihmeellisiä tarinoita kerrottavana. Kun Felix oli niin suuri, että osasi, sai hän joka aamu seurata isää tehtaaseen ja kun työmiehen tuli lähteä kotiin, oli poika siellä häntä hakemassa. Toiset työmiehet pudistivat päätänsä tälle suhteelle ja arvelivat, että pojasta tulisi pikkuvanha alituisesta yhdessäolemisesta täysikasvuisen miehen kanssa. Eikä ole epäiltävää heillä olleen oikein. Tämän lapsen elämä oli itse asiassa toisenlainen kuin kaikkien muiden, eikä Felix koskaan leikkinyt kuten muut lapset. Aivan pienenä istui hän mieluimmin hiljaa lattialla ja näytti kuin olisi hän ajatellut jotain esinettä, jota piti kädessään, ja sitten kun hän oli alkanut puhua ja käydä, löysi hän aina askaroimista. Mutta hän ei leikkinyt. Hän kulki hiljaa ja katseli mitä vanhemmat tekivät, kuin olisi hänellä jo ollut omat ajatuksensa elämästä eikä isä voinut koskaan puhua hänelle kuten lapselle. Ei koskaan hennonnut Ivar Lyth kurittaa häntä eikä koskaan sanonut hän hänelle pahaa sanaa. Eikä lapsikaan antanut siihen aihetta, mutta Maria antoi miehellensä monta pistosanaa hänen suhteestaan poikaan. Tämä liukui hänen ohitsensa kuin ei hän olisi kuullut hänen sanojansa. Felix ja toiset lapset! Kuinka olisi Ivar Lyth voinut verrata häntä johonkuhun toiseen koko maailmassa?