Ivar Lyth kävi miettiväksi, sillä hän huomasi, että vaimolla oli itku kurkussa eikä hän voinut ymmärtää syytä. Hän tuli samalla kertaa katkeroittuneeksi. Sillä hän tunsi vaimonsa lausumattomat sanat kuin nuhteen onnettomuudesta, joka kuten ainainen riidanaihe oli heidän välillänsä: rahan puute. Ajatus kaikista niistä kerroista, joina he olivat sanoneet toisillensa kovia sanoja, kun puute oli kiihoittanut heitä raivoon toisiansa ja kohtaloansa vastaan, kulki hänen läpitsensä luodin voimalla, joka polttaa lihan ja samalla musertaa.
"Mitä se on?" melkein huusi hän.
Vaimo peräytyi miehen tulisuutta ja Ivar Lyth sai sen äkillisen epäluulon, että vaimo tahtoi jotain salata. Vaimo puhui kiireisesti ja kuumeentapaisesti ja sanoi, että hän halusi parin käsineitä. Hän lisäsi, että sitä ei mies voinut ymmärtää, sentähden, että oli mies. Nainen haluaa olla hieno, mutta sitä ei tee mies. Vaimo väitti nyt, että hän oli kulkenut ja ajatellut näitä uusia käsineitä kokonaisen kuukauden eikä ollut sanonut mitään.
Marian koko olento oli kiihkossa, kun hän sanoi tämän ja Ivar Lyth seisoi koko ajan ja kuunteli hänen sanojansa ja kuuli, että vaimo valhetteli. Mutta miksi valhetteli hän? Miksi teeskenteli hän? Käsineet? Hän, joka ei koskaan mennyt ulos. Hän, joka ei koskaan huolehtinut, mitä ryysyjä puki yllensä. Hän ei osannut edes käsittää sen epäluulon laatua, joka iti hänessä ja ajatuksissansa toisti hän vaimonsa sanat ja etsi yhteyttä siitä.
"Olisi parempi, jos ostaisit Felix'ille parin kenkiä", sanoi hän. Ja hänen silmissänsä oli epäluuloisesti tutkiva katse, kun hän kääntyi vaimoonsa.
Maria näytti tulevan suunniltaan niinpian kuin kuuli pojan nimen.
"Felix", kirkui hän ja hänen äänensä kävi teräväksi, kuin silloin kun hän tahtoi tehdä pahaa sanoillansa. "Felix ja Felix. Minä en kuule muuta. Hän on totisesti saanut enemmän kuin kukaan muu. Etkö sinä luule minun tietävän, että sinä salassa ostelet hänelle kaikkea mahdollista? Etkö luule minun tietävän, mitä hän saa? Mutta se sinun tulee kerran tietää, että se, mitä sinä annat hänelle, sen varastat sinä meiltä."
Ivar Lyth ei vastannut. Hänen ajatuksensa askaroivat ainoastaan koettaen tutkia, mitä oli tämän kohtauksen takana. Hän kääntyi ympäri ja lähti ulos. Ja yht'äkkiä löi häneen ajatus: Felix ymmärsi tästä kohtauksesta ehkä enemmän kuin hän itse. Poika oli seisonut akkunan luona ja ollut katselevinansa ulos. Mutta Ivar Lyth muisti panneensa huomioonsa lapsen ilmeen. Poika näytti äärimmäisen pelästyneeltä ja samalla kertaa tuntui hänestä olevan tärkeätä olla olevinansa mitään näkemättä. Ivar Lyth ei ymmärtänyt, mistä hän oli saanut tämän ajatuksen. Mutta se täytti hänet levottomuudella, kuin olisi se merkinnyt onnettomuutta hänen lapsellensa. Hän ajatteli sitä koko illan, ja kun pojan piti mennä makuulle, piti hän tarkasti vaarilla hänen jokaista liikettänsä. Mutta poika nyökäytti isälle kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hetkeä myöhemmin saattoi isä hänen hengityksestänsä kuulla, että hän nukkui.
Lähimpinä päivinä ei Ivar Lyth saanut mitään ratkaisua arvoitukseen ja Felix ei sanallakaan ilmoittanut panneensa huomiota isän ja äidin väliseen kohtaukseen. Mutta kuinka olikin ei Ivar Lyth voinut unhoittaa tätä tapahtumaa. Tämä ei riippunut siitä, että kohtaukset kodissa olisivat olleet harvinaisia. Päinvastoin. Tarvittiin ainoastaan mitä pienin seikka, jotta eripuraisuus molempien puolisoiden välillä leimahtaisi täyteen liekkiin. Mutta ei koskaan ennen ollut Maria sekoittanut poikaa heidän riitaisuuksiinsa ja kun se nyt tapahtui, luuli Ivar Lyth huomaavansa, että hän piti poikaa kohtaan jonkinlaista selittämätöntä vihaa. Siksi ei mies voinut unhoittaa tapahtunutta ja hän kulki useita päiviä tuntien itsensä mieleltään kuin odottaisi hän vain jotain, joka tapahtuisi ja joka tavalla tai toisella koski Felix'iä ja häntä itseä. — —
On kummallisesti aavistusten laita, koska ei voi kieltää, ett'ei niitä olisi ja että ne toisinaan johtavat meidät oikeille jälille. Ehkä tekisivät ne sen useimmin, jos me vain olisimme tarkkaavaisempia itseemme nähden. Ja ehkä sellainen huomaavaisuus opettaisi meille yhtä ja toista. Ivar Lyth'in tarvitsi odottaa ainoastaan seuraavaan sunnuntaihin saadakseen vahvistuksen aavistuksilleen.