Minä seison taas kadulla kotini edustalla ja näen edessäni katulyhtyjen himmeässä, väräjävässä valossa työmiehen, joka on valmiina, niin pian kun käännän selkäni, pistämään jalkansa oven väliin ja estämään minua oveani sulkemasta. "Kirottu lakeija", sanon minä hänelle, "mitä sinä minusta nyt tahdot?" Sataa kuin saavista kaataen ympärilläni ja minä kuulen hänen äänensä kuiskaavan:
— Minä en ole mikään lakeija, olen vain vapaa työmies. Mutta tule minun kanssani, niin saat nähdä jotain. Tule, niin saat nähdä neurastenisen työmiehen. Sehän on sinulle jotain.
Silloin syöksen hänen kimppuunsa ja tartun häntä kurkkuun.
— Jesus, Jesus, huudan minä. Oletko sinä minä tai minä sinä?
Minä pidän häntä lujasti kiinni ja me häviämme molemmat pimeään, missä salamat leimahtelevat sinivalkoisina risteinä ympärilläni.
Samassa istun valveilla vuoteessani. Kuulen oman ääneni huutavan Jesus, ja sanon itselleni: Ethän sinä usko. Oletko järkesi menettänyt?
Silloin muistan kuinka minä lapsena voin kuulla toisinaan mitä kamalinta jyminää. Se oli aivankuin kosken kohinaa tai tuulen kolkkoa huokailua metsässä. Mutta se oli tuskallisempaa, voimakkaampaa, kuin koskaan olen kuullutkaan. Se ei tullut ulkoapäin. Se jyminä kuului aivoistani, ja kun se tuli, oli se niin voimakas, että luulin aivoni menevän murskaksi. Lapsena minä en pelännyt mitään niin paljon kuin tuota jyrinää. En ollut kuullut sitä nyt moneen vuoteen. Ja olinpa jo melkein unhoittanut, että sellaista olisi koskaan tapahtunutkaan.
Nyt minä kuulin sen. Se kuului aivankuin hulluus olisi koputtanut aivokoppaani ja tahtonut kohteliaasti pyytää sisäänpääsyä. Se tuntui minusta hirmuiselta voimainponnistukselta, kun vihdoinkin jaksoin kurottaa käteni, ottaa tulitikkuja ja sytyttää kynttilän.
Vapisten kiipesin vuoteestani ja hiivin Harryn huoneeseen. Olin aivan varma siitä, että uneni oli joku olento, ja että pojalle on täytynyt tapahtua jotain. Takaisin tullessani valtasi minut omituinen pyörryttämisen tunne. Akkuna veti minua puoleensa. Minusta tuntui, että niin pian kuin sammuttaisin kynttilän, valtaisi minut kuolemisvaisto, nousisin vuoteeltani ja heittäytyisin akkunasta ulos. Olin aivan varma siitä, että nousisin nukkuessani ja heittäytyisin akkunasta kadulle.