Minä mahdoin huutaa tuskasta. Sillä minä tunsin kädet, jotka tarttuivat minuun ja tukivat minua. Ja huudahdukseni, joka pääsi minulta, oli kuoleva kuullut. Sillä vaimoltani pääsi epätoivoisen tuskainen huudahdus, joka ilmaisi, että hän voi kuulla minua, voimatta laskea elotonta kättään päähäni. Sen äänen minä voin kuulla milloin vain tahdon.
Saadakseen sanotuksi nuo sanat oli hän taistellut tuntikausia. Ja ne sanottuaan vaipui hän rauhaan. Hänen piirteisiinsä ilmestyi rauhaa. Hän ei toivonut mitään enempi eikä pyytänyt enää mitään. Hän oli päättänyt tilinsä mailman kanssa, kun hän ennen kuolemaansa ehti sanoa kuinka hän rakasti poikia ja minua.
Pari tuntia myöhemmin hän sulki silmänsä. Se tapahtui ilman kuolemantaistelua, hiljaa ja levollisesti, niinkuin kynttilä palaa loppuun ja sammuu.
Hän eli omaa elämäänsä ja kuoli omalla kuolemallaan.
Hän oli niin heikko, ettei hänellä ollut mitään kuolemankampailua. Jo ennen hän oli kylliksi kauvan taistellut.
Mutta hän oli kyllin voimakas sanoakseen meille sanansa ennenkuin meni, elääksemme siitä muistosta. Hänen rakkautensa oli voimakkaampi kuin kuolema.
Siunattu olkoon hän!
XIII.
Minä avasin sen kirjeen, joka oli päällimäisenä lapsuuteni pienessä piirongissa Svenin pyhäkössä. Siellä minä luin siitä seuraavaa:
"Minä olen niin monta kertaa puhunut kuolemasta, mutta kerranhan sen täytyy tapahtua. Hän, joka ensin löytää tämän kirjeen, näyttäköön sille tai niille, jotka huolehtivat minun hautauksestani. Oi Jumala, kun minä kirjoitan näitä sanoja — jospa olisin niin lähellä hautaa kuin nämä sanat ovat paperia lähellä. Minähän tahtoisin elää rakkailleni, jotka ovat tehneet minulle enemmän kuin ihmiset voivat tehdä toiselle, ja minä koetan kaikkeni mitä voin. Mutta jos ei se onnistuisi — ja se tuntuu siltä — silloin minä tahtoisin, että minut puetettaisiin valkoiseen pukuuni. Alimmaisessa piirongin laatikossa ovat kaikki liinavaatteet, joita Nenne, minun enkelini käytti. Mutta antakaa niiden seurata minua. Sallikaa niin paljon kuin hänen omaisuuttaan on ja minun arkkuuni mahtuu tulla minun mukaani. Hänen kovilla, pienillä leikki kapineillaankin minä lepäisin pehmeästi —.