Niin, Sven ylipäätään käyttäytyi sillälailla, ettei tehnyt mieli leikkiä hänen kanssaan, jopa veljetkin antoivat hänen olla rauhassa.
Mutta eräänä päivänä osui Olof hänelle sanomaan, että hänellä oli sellainen tukka kuin tytöllä. Sven oli kuullut sen ennenkin eikä se ollut koskaan häntä liikuttanut.
Mutta nyt lisäsi iso-veikko:
— Sehän ei sovi sinulle, kun sinulla on morsiankin.
Ja se koski syvästi Sveniin.
Tästä päivästä lähtien hän ei koskaan lakannut kärttämästä äitiään hiuksiensa vuoksi.
— Minä tahdon hiukseni sellaiseksi kuin toisten poikienkin on, sanoi hän.
Se ei auttanut, vaikka äiti kuinkakin olisi vastustellut ja pyytänyt, ettei hän huolisi välittää mitä isot pojat sanovat. Sekään ei edes auttanut, että hän pyysi Sveniä äidin vuoksi pitämään kauniit kutrinsa, joista äiti piti niin paljon. Sven kiusasi vain, että ne pitäisi leikata pois.
— Minä en tahdo näyttää tytöltä, sanoi hän.
Äiti suri pelkästä ajatuksestakin, jos joku edes koskisikaan noihin kauniisiin kutreihin.