— Minä tahdon aina auttaa sinua. Ei kukaan muu saa sitä tehdä. Kunnes sinä voit auttaa itse itseäsi.
Hän oli saanut runsaan korvauksen siitä, että hän oli keskeyttänyt huvinsa matkustaakseen kotia ja kun minä tulin viimesellä laivalla, makasi hän valveillaan saadakseen kertoa minulle kaikki, mitä Sven oli sanonut.
Iloisessa toveriseurassa vietetyn päivän perästä vaikuttivat nuo pojan pienet liikuttavat piirteet minuun vielä enemmän, kuin mitä ne muuten olisivat tehneet.
— Tiedätkö, että eräs suuri ja hyvä mies käytti kerran samoja sanoja, kun hän kertoi minulle ensimäisestä vaikutuksesta äitinsä kuoleman jälkeen? sanoin minä. Hänkin oli silloin 5 ja 6 vuoden välillä ja se koski samaa asiaa — paidan muuttamista. Hän käytti aivan samoja sanoja: "Ensi kerran minä tunsin, että minua pideltiin kovasti."
Minä seisoin Svenin pienen vuoteen vieressä katsoen kauvan häntä. Ohimot näyttivät olevan hieman sisään painuneet. Mutta hän nukkui raskaasti ja hyvin ja minä kumarruin vain suudellakseni häntä otsaan.
Me koetimme vaihtaa keskusteluainetta, mutta minä olin niin täysi ajatellessani lasta, ettei minulla ollut halua muuhun.
— Etkö ole koskaan ajatellut erästä asiaa? kysyin minä. Olofia minä voin ajatella suurena miehenä, täysikasvuisena. Ja Svantea myöskin! Hehän ovat niin erilaisia. Mutta minä voin heitä kumminkin ajatella yhdessä. Mutta Sven? Voitko sinä pitää häntä isona? Mihin sinä tahdot hänet mailmassa valmistaa? Mihin hän sinusta tuntuu sopivan muualle kuin meidän luoksemme?
Vaimoni hymyili tuskaisin ilmein, jotka muodostivat hieman hienoja ryppyjä hänen suunsa ympärille.
— Sitä minä olen usein ajatellut, sanoi hän. Ja jatkaen omia ajatuksiaan lisäsi hän:
— Ehkä minä rakastan häntä juuri siksi enimmän, kuin mitään muuta mailmassa. Enemmän kuin molempia toisia poikia, enemmän kuin sinuakin. Minä olen ajatellut sitä usein, ja minä tiedän, että jos joku isoista pojista kuolisi, minä en koskaan lakkaisi suremasta heitä. Mutta minä uskon, että minä voisin kestää sen teidän tähtenne, jotka elätte. Jos sinä kuolisit — minä en tohdi sitä koskaan ajatellakaan. Mutta jos Sven kuolisi, silloin minä en myöskään voisi elää. Minä olen monta kertaa ajatellut sanoa sen sinulle. Sillä minä soisin sinun tietävän sen.