"Vai niin", vastasi yksi talollisista, "vai tahdotte ampua rehellisiä ihmisiä sen velhon takia. Koettakaa, tokko uskallatte. Muutoin ei Vappu ole kaukana tiestä. Olette juosseet hänen ohitseen; ei varmaankaan teistä välitä, koska ei mitään virkkanut. Hyvästi vain! Hyvästi, Antti! Sano veljellesi, sille murhamiehelle, että me tapaamme hänet kyllä; ja varo itseäsi myös! Ammu, jos tahdot. Kuta pikemmin taistelu alkaa sinun sukusi ja minun sukuni välillä, sitä pikemmin se loppuu."
Viimeksi lausutuista sanoista ei Pekka eikä Antti kuulleet sanaakaan. He jo olivat palanneet kappaleen matkaa takaisin ja kehoittelivat koiria etsimään. Samassa kiivas haukkuminen ilmaisi, että koirat olivat löytäneet jotakin. Se oli Vappu, joka jalat ja kädet köytettyinä oli puoleksi haudattu suureen muurahaispesään. Hänen suunsa oli pönkitetty auki kalikalla, ja muurahaisia ryömi sisään ja ulos hänen kitaansa. Muurahaisten puremat olivat tuottaneet niin suuria tuskia, että silmät olivat pullistuneet päästä, ja hänen muotonsa oli vääntynyt niin kamalaksi, että ken hyvänsä olisi sitä nähdessään vapissut.
Pekka, joka ehti ensin, tempasi kalikan pois Vapun suusta ja viilsi poikki köydet, joilla hän oli sidottu, samalla huutaen: "Vettä, Antti! Tuo vettä pian!" Samalla hän riisui Vapulta vaatteet ja ravisti pois ne tuhannet muurahaiset, jotka hänen ruumistaan pureskelivat. "Enemmän vettä, Antti!" huudahti hän, tyhjennettyään Antin lakin, ja poisti edelleen muurahaisia Vapusta. Kun Antti toisen kerran toi vettä, hän kaasi sitä Vapun suuhun, ja syvä helpotuksen huokaus pääsi Pekalta hänen huomatessaan, että Vappu nielaisi veden. "Kyllä hän virkoaa, hän virkoaa!" huudahti Pekka ilahtuen. "Voi Vappu-parkaa! Olipa se hirmuinen, oikein pirullinen kosto, jonka talolliset hänelle olivat valmistaneet. Kaada enemmän vettä hänen päälleen! Minun täytyy mennä Grillsin ja rengin luo."
Antti kirosi ja sanoi menevänsä taloon. "Jää sinä Vappua hoitamaan", ja odottamatta Pekan vastausta hän riensi pois. Pekka kääri pian Vapun ympärille hänen vaatteensa ja otti sitten tuon avuttoman naisen syliinsä ja kantoi hänet kotiin.
Siellä Heikki vaimonsa kanssa sekä Antti paraikaa hoitivat Grillsiä ja renkiä, joka virkosi tainnuksista, kun hänet oli pesty.
"Kuinka on Vapun laita?" kysyivät kaikki. — "Kyllä hän virkoaa", sanoi Pekka. — "Vie, Pekka, hänet meille. Siellä on rauhallisempi olo kuin täällä." Sitten Pekka ja Heikin vaimo menivät yhdessä Heikin kotiin, jossa Vappu pantiin sänkyyn. "Kiitos, Pekka, kiitos! Kyllä minä tiedän, mitä on tapahtunut", kuiskasi Vappu sulkien silmänsä, jotka jo olivat tulleet entiselleen.
"Mene, Pekka auttamaan katon korjaamisessa, niin saamme sairaat sisään sinne. Kyllä minä Vappua hoidan; hoitakaa te molempia miehiä!"
Pimeän tullen oli jo katto korjattu, uuni lämmitetty ja miehet kumpikin vuoteissaan. Tulipalosta saattoi huomata tuskin jälkeäkään. Grills ei ollut sen heikompi kuin ennen talollisten hyökkäystäkään ja renki oli jo melkoisen virkeä.
"Mistä syystä talolliset tulivat kostoretkelle juuri tällä kertaa?" kysyi Pekka rengiltä. — "No, sillä välin kuin talolliset olivat sodassa, oli Vappu käynyt heidän kotonaan ja riitautunut heidän akkaväkensä kanssa, jotka Vappua sanoivat ylpeäksi ja ilkeäksi, ja silloin Vappu oli heitä lyönyt. Sitten pari talollisten lehmää laitumella kuoli ja yksi taittoi jalkansa. Vappu oli näet tehnyt taikoja, ja nyt talolliset aikoivat tehdä hänestä lopun, ison ruotsalaisen kuoleman kostaakseen, kun Vappu oli Mattia yllyttänyt. Niin talolliset sanoivat ennen lähtöänsä. Jumalan kiitos, että te tulitte tänne oikeaan aikaan. Nyt ei talollisilla ole mitään hyötyä kaikesta puuhastaan, ja kylläpähän minä heidät vielä kerran tapaan", lisäsi hän uhkaavasti.
Seuraavana aamuna Vappu oli parempi. Hän lähetti Katrin kutsumaan Pekkaa tulemaan luokseen; Vappu tahtoi puhua hänen kanssaan ja Antin kanssa myöskin. Kun he olivat tulleet sinne, istui Vappu sängyssä ja kysyi heiltä, olivatko he ollenkaan tuumineet talonkauppaa, jota Vappu oli heille ehdottanut. He olivat kyllä asiaa miettineet, mutta eivät aikoneet myydä osaansa, vaan pitää sen vielä muutaman vuoden, kunnes tulisi toisenlaiset ajat. Antti antoi tämän vastauksen. "No, mene sitten pois!" sanoi Vappu. "Ja menkää te muutkin; minulla on Pekalle puhuttavaa."