Siellä hän ei voinut kauan viipyä, koska täytyi palata meren yli niin kauan kuin jää kesti. Matkaeväiden lisäksi lienee suomalaisen siirtolaisen perheellä ollut matkatavaroita ainoastaan kirves, pata, tulukset ja joitakin kevyitä työkapineita sekä siemenrukiita, nauriin, tupakan ja pellavan siemeniä. Sanotaanpa, että muudan nimeltäänkin tunnettu suomalainen ei tuonut mukanaan rukiita enempää kuin tuohirasiallisen. Matkakapineet kuljetettiin tavallisella kelkalla. Koko perheen jäsenet kulkivat hiihtämällä, pikkulapset kannettiin selässä. Ja niin matkattiin länttä kohti halki metsien, yli järvien.
Jos oikein hyvin kävi, uudisasukkaat saapuivat perille jo keväällä. Jos heillä oli varoja, he olivat lähimmältä, asutulta seudulta ostaneet muutaman vuohen, ehkäpä jonkin lampaankin. Sellaista suomalaisperhettä, jolla oli mainitut taloustavarat ja joka saattoi muuttaa asumaan vastavalmistuneeseen tupaan, pidettiin onnellisena ja hyvin toimeentulevana.
Ainoastaan huolellinen ja ahkera mies saattoi näin järjestää muuttonsa ja asuntonsa perustamisen. Toiset lähtivät matkaan perheineen päättämättä edeltäpäin asuinpaikkaansa tai edes seutuakaan, mihin aikoivat asettua, ja sellaiset siirtolaisraukat saivat joskus harhailla pari vuotta tai enemmänkin laajoissa metsissä, ennen kuin kykenivät raivaamaan kasken tai saamaan palonsa kylvöön.
Sellaisissa oloissa henkensä säilyttämiseen tarvitaan rohkeutta, kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, ia juuri niitä ominaisuuksia on suomalaisilla tänäkin päivänä; samoin he kykenevät nurkumatta kärsimään puutetta ja alistua kestämään vastoinkäymisiä, joita sattuu monesti. Kuinka nuo ihmiset voittivat kaikki vastukset ja saattoivat tulla toimeen, se on metsäseutujen elämään tottumattoman melkein mahdotonta käsittää samoin kuin senkin, jonka ei ole koskaan tarvinnut ajatella, mistä hän saa, mitä tarvitsee huomenna elääkseen.
Siirtolaisten joukossa oli koko joukko irtolaisväkeä, sen tiedämme, ja monet heistä ihan varmaan siirtyivät kotipaikoiltaan pois umpimähkään. He seurasivat joskus perheiden mukana, toisia houkutteli seikkailunhalu, eräiden oli pakko lähteä välttääkseen kotimaassa joutumasta lain kouriin, jota vastaan he tavalla tai toisella olivat rikkoneet, ja voidaanpa pitää tiettynä asiana, että yksi ja toinen lempivä pariskunta, joka ei muuten päässyt yhteen, lähti uudisasukkaiksi Ruotsin metsiin.
Valitettavasti on oikeudenpöytäkirjoissa pitkä luettelo suomalaisten siirtolaisten tekemiä lainrikkomuksia. Kun heitä ahdisti vaino ja hätä, he saattoivat tehdä tekoja, jotka osoittivat typeryyttä ja raakuutta, mutta myöskin ahneutta ja röyhkeyttä.
Toimelias ja siivo suomalainen, joka oli huolellisesti varustautunut muuttoon ja edeltäkäsin raivannut halmeen ja rakentanut asunnon, saattoi perille päästyään luottamuksellisesti katsoa tulevaisuuteen, vaikka vielä jäljellä oli pitkiä, kovia töitä, ennen kuin hän pääsi jotakuinkin turvalliselle kannalle.
Kun oli asetuttu asumaan pirttiin tahi saunaan, oli uudisasukkaan ensimmäisenä huolena ruoan hankkiminen siksi päiväksi, sillä on itsestään selvää, ettei perhe ollut voinut kelkassa eikä selässään tuoda mukanaan suurtakaan muonavarastoa.
Jos hän suunnitelman mukaan tuli perille keväällä, oli lintujen soitimen aika, ja varmaankin olivat perheen miespuoliset henkilöt jo ensimmäisenä aamuna soidin- ja kuherruspaikoilla, jossa ampuja teki parastaan, olipa hänellä aseena luotipyssy tai jousi.
Kenellä ei ollut asetta, se rakensi loukkuja ja satimia.