Selvää ruisleipää ei uudisviljelijä arvellut varojensa sallivan syödä, mahdollisesti joku ensimmäisistä, kun metsissä vielä vilisi riistaa ja vesissä kaloja, mutta siihen aikaan kun minä ensin kuulin puhuttavan suomalaisista, eli 1830-luvun alkupuolella, ei suomalaisilla koskaan ollut selvää ruisleipää, vielä harvemmin selvää ohra- tai kauraleipää. Leipään tavallisesti pantiin lisäksi ruumenia, olkia, jäkäliä, halavapajun lehtiä, pettua, suolaheinää, nuorta kuivattua heinää ja perunoita.
Tavallisesti valittiin ensimmäisen kasken ja aiotun asumuksen paikaksi jokseenkin kivetön korkeahko paikka, sillä pidettiin silmällä tulevia peltoja, jottei halla veisi viljaa. Mieluimmin valittiin päivän eli etelän puoli.
Ylipäänsä voidaan sanoa, että siellä, minne suomalaiset ovat asettuneet asumaan, on maa kiviperäistä, siinä on suurempia ja pienempiä kiviä ja soraa. Pellon tekeminen sellaiseen maaperään ei ole kiitollista työtä, mutta vaivalloista se on; senpätakia jokaisen, joka on nähnyt millaisen työn suomalaiset vuosisatojen kuluessa ovat saaneet suoritetuksi, täytyy ihmetellä sitä kestävyyttä ja voimaa, jota he ovat osoittaneet, kun ajattelee, että kaikki nämä tuhannet tynnyrinalat peltoa, jonka he ovat raivanneet, ovat ennen olleet täynnä tavattoman suuria kiviä, jotka nyt on kasattu kokoihin muureiksi ja raunioiksi.
Kuusi verotonta vuotta oli kaikki, millä Ruotsin valtio on avustanut niitä suurenmoisia töitä, jotka suomalaiset ovat suorittaneet, ja tosiaan täytyy ajatella, että heillä on mahtanut olla hyvin tukalat olot kotimaassaan, kun he ovat voineet sen jättää näin vähäisten etujen vuoksi.
Kun tunnetaan ne lait ja olosuhteet, joiden vallitessa suomalaiset ovat raataneet, tuskin voidaan käsittääkään, kuinka he ovat voineet säilyä ja lisäytyäkin.
Mutta uuttera ja huolellinen uudisasukas, joka oli kokonaan oman onnensa nojassa, oli kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta noiden kuuden vapaavuoden kuluessa ehtinyt saada toimeen jonkinlaisen viljelyksen, koska juuri tämä ajanjakso oli siihen määrätty ia annettiin verottomaksi.
Kun vielä otetaan huomioon, ettei hänellä uudistalolle tullessaan ollut muita työaseita kuin kirves, täytyi hänen olla pystyvä ja taitava, ja juuri sellaisia suomalaiset olivatkin.
Järvien pohjasta ja suosta hän nosti rautahölmää ja sulatti rautaa. Itse hän poltti siihen tarpeelliset hiilet. Kaatamiensa petoeläinten nahoista hän sai ainekset yksinkertaisiin palkeisiin. Raudasta hän valmisti välttämättömät viljelyskapineet: tuuran, kuokan ja auran. Tämä oli niin tehty, että se myllersi maan suurimpien kivien välistä, joita hän ei voinut saada maastaan raivatuksi. Kaikki työkalut hänen täytyi itse valmistaa; ruotsalaiset pitivät suomalaista taitavana seppänä, ja moni suomalainen oli sellainen taituri, että valmisti pyssyjä sekä itselleen että naapurillekin.
Eläinten nahoilla ja rukiilla hän vaihtoi kotieläimiä muilta suomalaisilta, ja rehuja hän sai näille luonnon muodostamilta heinämailta, joita oli metsissä vesien rannoilla, joskus pitkienkin matkojen päässä kotoa.
Kun suomalainen uudisasukas oli päässyt niin pitkälle, että hänellä oli peltoa, niittyä ja kotieläimiä, hän oli tilallinen.