Noin viikon päivät poissa oltuaan reippaat metsänkävijät palasivat torppaan, tosin vähän väsyneinä, mutta iloisina saaliistaan, sillä heillä oli Liisulle näytettävänä kolme ilveksen ja yhdeksän näädän nahkaa ja sitä paitsi neljä jänistä, jotka he matkalla olivat saaneet ansoista. Pimeässä ja savuisessa suomalaismökissä vallitsi yleinen tyytyväisyys.
8. MALMIVUORELLA.
Kylliksi levättyään metsämiehet alkoivat varustautua talven varalle.
Pojat tarvitsivat suksia, ja Tanelin piti saada uusi kelkka. Siihen oli
tarvepuut tuotava metsästä. Sitä paitsi tarvittiin polttopuita, ja
Taneli tahtoi kotiin runsaasti halkoja.
Melkein joka päivä näkyi susien jälkiä, ja kuta ankarammaksi pakkanen kiristyi, sitä useammin kuului niiden ulvontaa huhdan läheisyydessä. "Ne ovat nyt kulussa vuorilta tasankomaalle", sanoi Taneli. "Tähän vuodenaikaan niillä on niukalti ruokaa; kun on näin vähän lunta, ne eivät saavuta hirviä; linnut istuvat ylhäällä puissa, ja jänikset pitävät kyllä varansa. Tällä paikkakunnalla niitä ei vielä ole paljon, mutta jonkin ajan kuluttua tulee suurempia parvia; silloin vahdimme niitä; luulisin, että Rakki auttaa meitä houkuttelemaan pedot tänne."
Tämä innosti poikia suuresti. He tekivät seipäistä lujan häkin korkeiden pylväiden nenään. Sinne koira pantiin iltaisin haukunnallaan vastaamaan susien ulvontaan. Pojat toivoivat, että pedot tulisivat tavoittamaan koiraa, jolloin pyssymies istuisi luukulla vahtimassa. "Juuri niin on tehtävä", myönsi Taneli, "ja saattepa nähdä, ettemme valvo suotta; täytyy kuitenkin odottaa kuutamoa".
Kun kuutamoaika tuli, pantiin koira häkkiin ja pojat ärsyttivät sitä haukkumaan. Niin tehtiin monena iltana peräkkäin, mutta ei saatu näkyviin ainoatakaan sutta, kunnes eräänä iltana koira heti tuvasta ulos tultuaan alkoi itsestään haukkua ja murista. Heti samassa silmänräpäyksessä ilmestyi aholle yht'aikaa näkyviin monta sutta; selvästikin ne koettivat tavoittaa koiraa kiinni. Hädin tuskin pojat ennättivät hakea pyssynsä, kun sudet jo olivat pihassa; jos he olisivat viipyneet silmänräpäyksenkään kauemmin he eivät olisi saaneet pelastetuksi Rakkia joutumasta nälkäisten petojen raadeltavaksi. Kaksi sutta vääntelehti tanterella kuoleman tuskissa, kun Taneli kirveellä iski ne kuoliaaksi.
Se sudenpyynti päättyi siis onnellisesti, mutta pojat päättivät, etteivät toiste vie koiraa ulos ottamatta pyssyjä mukaansa.
Jouluun mennessä Pekanhuhdan metsästäjät olivat rannaneet monta sutta, ja heillä oli jo hyvä joukko metsäneläinten nahkoja. Taneli ehdotti nyt, että lähdettäisiin kylään; hän neuvoi poikia lähtemään mukaan tiedustelemaan työnansiota Malmivuoren tienoilta, jolloin he saattoivat toivoa saavansa siellä tietoa omaisistaan, kenties tapaisivatkin heidät siellä.
Tämä ehdotus oli poikien mieleen; päätettiin siis lähteä niin pian kuin mahdollista. Poikien kaikki omaisuus pantiin kelkkaan ja sitten lähdettiin matkaan. Rakki jätettiin Liisun hoiviin. Jolleivät pojat nyt palaisi, he saisivat toiste noutaa Rakin.
Kun oli tultu lähemmäksi asuttuja seutuja, Taneli neuvoi poikia piilottamaan metsään pyssyt ja ampumatarpeet. Riittäisi, kun he työpaikalle veisivät kirveensä; pyssyt herättäisivät toisten miesten kateutta, ja jos he niitä tarvitsivat, ne eivät olisi kaukana; sitäpaitsi voisi tulla kysymys siitä, mistä pojat olivat pyssynsä saaneet. Suomalaisten tapaan he valitsivat piilopaikaksi onton puun sellaiselta paikalta, että sen saattoi helposti jälleen löytää.