Varsinkin ryöstettyjä poikia ajatellessaan vanhemmat tunsivat levottomuutta. He luulivat, että Antti ja Pekka lähtisivät Malmivuorelle, jos vain heille ilmaantuisi tilaisuus etsiä vanhempiaan, siksi vanhusten teki mieli sinne. Mutta olihan aivan tietymätöntä, kuinka ja missä pojat pääsisivät meren yli. Jos he menisivät meren poikki Korsholman kohdalta, niin oli syytä toivoa, että he seuraisivat vanhempien jälkiä.
Oressa asuvat suomalaiset arvelivat, että jos pojat tulevat paikkakunnalle, he kyllä etsivät vanhempansa käsiinsä. Ja sitten päätettiin asettua autiotilalle asumaan. Oren suomalaiset kehoittivat siirtolaisia olemaan reippaalla mielellä, taalalaisten uhkauksia ei pitänyt pelästyä. Sellaisiin uhkauksiin he olivat tottuneet eivätkä ne olleet vielä käyneet toteen. He neuvoivat kuitenkin Yrjänä Kailasta niin pian kuin mahdollista hankkimaan "rakennussetelin" itse herttualta. Tosin oli matka pitkä Kungsöriin, mutta jos tulisi hyvä suksikeli, niin pianhan tuon taipaleen tekisi. Ennen kaikkea heidän pitäisi saada pyydystetyksi näätiä, sillä niiden nahoista maksettiin hyvä hinta ja niitä nahkoja oli helppo kuljettaa. Jos heille tulisi hätä ja puute, niin Oren suomalaisilta he saisivat nahoilla vaihtaa jonkin verran rukiita, jos vastedes palaisivat näiden luo.
11. ERÄMAISSA.
Keventynein mielin siirtolaiset lähtivät loppumattoman laajalle salolle, ja kun pikku tyttö nyt oli kyllikseen levännyt, hän kykeni pitkät matkat kävelemään äitinsä rinnalla tälle suureksi helpotukseksi.
Muutaman päivän kuluttua he olivat perillä. Reippaasti ryhdyttiin rakentamaan tupaa valmiiksi. Työ ei suinkaan ollut helppoa, sillä ensin täytyi kaataa puita, raahata ne paikoilleen ja sitten salvaa seinät; mutta reippaina ja uutterina, kuten metsäsuomalaiset ainakin, kun heillä on varma tarkoitusperä, he saivat hirsikerroksen toisensa jälkeen kohoamaan, ja parin viikon kuluttua olivat katon kannatushirretkin jo paikoillaan. Katon teko vähän huolestutti, sillä tähän vuoden aikaan ei voinut kiskoa tuohta. Täytyi sen sijaan käyttää sammalia ja multaa, vaikka kumpikin oli huonoa kattoainetta; mutta halkaistujen lautojen ja kivien avulla saatiin katto kuitenkin jotakuinkin vedenpitävä. Uunin eli muurin teosta he eivät olleet huolissaan, sillä suomalaispirtin uuni on itsessään varsin yksinkertainen, eikä ainakaan kiviä puuttunut.
Yksi vastoinkäyminen uudisasukkailla jo oli ollut: sudet olivat syöneet heidän kaatamansa hirven, niin että jäljelle jäi ainoastaan reisikappaleet, jotka oli ripustettu puuhun, ja nahka. Muukin osa olisi ollut tasaiseen tarpeeseen, sillä rakennustyön aikana he eivät olleet joutaneet ollenkaan metsästämään eikä kalastamaan.
Oli ilon päivä, kun tupa, savupirtti, saatiin valmiiksi. Uunia koeteltiin suurella tulella, ja kun se oli saatu kuumaksi, savu laskettu ulos ja ovi suljettu, saatiin tuvassa lämmintä. Ja oikeaa suomalaista lämmintä he olivat kauan kaivanneet. He olivat siis nyt kuin kotonaan ja nauttivat siitä, että pääsivät taas entisille tavoilleen. Mutta oikeaan lepoon ei vielä voinut heittäytyä, siihen aika oli liian kallista. Yrjänä lähti metsään, ja muutaman päivän kuluttua olivat kaikki metsänotusten polut täynnä pyydyksiä. Sillä välin teki Heikki kalapatoa lähistöllä virtaavaan pieneen jokeen. Sellainen voi olla hyvä pyydys, kun tuntee kalojen tavat niinkuin suomalaiset ne tunsivat. Pato on yksinkertainen laite. Veteen tehdään matala sulku, johon laitetaan kouru ja sen alapäähän rakennetaan hienoista seipäistä pieni huoneentapainen. Silloin koko laitos on valmis. Patoja tehdään melkein yksinomaan lohenmullojen pyyntiä varten, ja pyyntiaika on syksyllä, jolloin mullot laskeutuvat myötävirtaan järvistä ja metsälammista pienempiin virtoihin kutemaan. Kun kalat laskeutuvat kouruun, joka on ainoa veden pääsytie, ne luistavat alas ja joutuvat kalakammioon; silloin kalastaja tukkee veden juoksun ja korjaa kalat saaliikseen.
Miehet kävivät pyydyksillään, kumpikin omalla tahollaan, ja heillä oli täysi syy kiittää onneaan, mutta sitten Heikki kerran palasi pyydykseltään tyhjin käsin. Kalat oli varastettu padosta! Varas tuli kuitenkin samalla ilmi, sillä saalis oli syöty paikalla; se seikka heti ilmaisi rosvon. Heikki oli kyllä harmissaan, mutta naurahti kuitenkin, ja pian hänellä oli taas uusi pyydys valmiina. Nyt varas saisi tulla, ja niin se tekikin heti seuraavana yönä. Huomisaamuna Heikki sai saaliikseen runsaasti lohenmulloja ja vielä saukon kaupan päällisiksi. Saukon nahka on varsin kallisarvoinen; eipä sen vuoksi ollut hullumpi juttu saada sellainen arvokas otus niin helpolla.
Myöskin Yrjänän pyydyksillä oli ollut näpistelijöitä. Monta lintua olivat kuljeksivat petoeläimet vieneet, ja erittäinkin epäiltiin näätiä pahantekijöiksi.
Miehillä oli koossa melkoinen varasto pieniä metsänotuksia, kun lumi tuli maahan ja teki lopun satimilla pyydystämisestä. Kuitenkin lumi oli tervetullut, sillä nyt koitti suurten otusten pyyntiaika. Sitä eivät uudisasukkaat suinkaan jättäneet käyttämättä hyväkseen. Ennen muita he tietysti halusivat pyytää hirviä, ja pian he olivat päässeet niiden jäljille. Tehtiin kierros hirvien syöntipaikan ympäri, ja kun huomattiin riistan jääneen kierroksen sisäpuolelle, ryhdyttiin hirvenajoon suomalaisten tavalliseen tapaan; Yrjänä jäi hirvien jäljille sillä kohtaa, missä ne veivät kierroksen sisään, ja Heikki koki ajaa otuksia sinnepäin. Tämä temppu onnistui vain sikäli, että nuori hirvi tuli Yrjänän pyssyn kantamalle. Yrjänä ampui epävarman laukauksen pitkän matkan päästä, mutta sai kuitenkin hirven haavoitetuksi. Nyt seurasi hellittämätön takaa-ajo, sillä suomalaiset ovat uupumattomia juoksemaan, mutta ajosta tulikin pitkä. Neljännestunti toisensa jälkeen kului, eikä hirviä saavutettu. Metsästäjät alkoivat jo väsyä, kun Heikki, joka oli edellä, päästi heikon ilohuudon ja kun Yrjänä ehti paikalle, hän teki samoin.