Työ ei suinkaan siihen päättynyt, että saalis kuljetettiin kotiin; se oli vielä pantava säilyyn; ja kun ei ollut säilytyspaikkaa, täytyi kaikki ripustaa puiden oksille. Oli saatava riista-aitta, ennenkuin voitiin ryhtyä pyytämään suurriistaa, sitä paitsi oli tehtävä sudenloukku siltä varalta, että ne tulisivat sillä välin kuin miehet olivat yötä metsässä.
Kului muutamia päiviä, ennen kuin miehet taas lähtivät metsälle. Lumi oli nyt vanhaa ja tarvittiin suomalaisten tottumus tuoreiden jälkien erottamiseksi vanhoista. Meni sen vuoksi useita päiviä, ennen kuin he palasivat. Tällä kertaa heidän oli onnistunut tappaa hirvi ja saada karhu kierretyksi. Heidän tyytyväisyytensä ja ilonsa ei siitä vähentynyt, että Mattu näytti sutta, jonka oli saanut pyydyksestä. Mattu kuitenkin arveli parhaaksi, että he ottaisivat pyydyksen pois, mutta koettaisivat sen sijaan ampua susia, sillä niitä oli joka yö käynyt haaskalla, mutta ne eivät menneet pyydykseen. Sitä paitsi hän oli huomannut, että jokin peto oli kiivennyt puuhun lihoja syömään; miehet kyllä saisivat ampua menemättä kovin pitkälle.
Nyt miehet laskivat vähän leikkiä Matun tiimoilta: hänen pitäisi pitää kissansa kurissa; sellainen eläin se vain oli käynyt ruoka-aitassa varkaissa. "Älkäähän muuta sanoko", tuumi tämä. "Soisin, että meillä olisi kissa; olisihan siitä jotakin seuraa, kun te olette poissa ja lapset ovat makuulla."
Metsästäjät kyllä aavistivat, millainen kissa se oli, joka oli käynyt lihoja varastamassa ja olivat siitä kaikessa hiljaisuudessa hyvillään. Paria päivää myöhemmin "kissa" oli pyydyksessä. Niinkuin he olivat arvanneet, se oli näätä.
Pitkällinen lumimyrsky pakotti nyt miehet pysymään kotona. Sinä aikana valmisteltiin suksia, lumianturoita ja talouskapineita. Olo lämpimässä tuvassa lasten ja ystävällisen Matun parissa oli hyvin miellyttävää. Uudisasukkaat viihtyivät hyvin tuolla Ruotsin metsissä ja kiittivät itseään onnellisiksi löydettyään niin tyynen ja rauhallisen paikan. Luottavaisina he ajattelivat tulevaisuutta, vaikka kyllä käsittivät, että heitä odotti kova työ; mutta olivatpa he siihen tottuneet.
Kun lumimyrsky oli lakannut, olivat uudet sukset suureksi hyödyksi, koska viima oli painanut lumen jotakuinkin lujaksi, oli helppo asia noutaa jäljellä oleva osa ammutusta hirvestä. Nyt varustauduttiin käymään kierretyn karhun kimppuun. Talvi tuli kuitenkin niin ankara, että karhun ajo päätettiin lykätä tuonnemmaksi ja sillä välin parkita ammuttujen hirvien koipinahat. Jalkineiden puutteessa olivat kaikki, niiden tekoon otti Mattukin osaa. Hän näytti pian miehille parhaiten osaavansa tämän työn ja pyysi sen vuoksi heitä jättämään suutaroimisen, mutta sen sijaan tekemään hänelle sammion missä parkita hirvennahkoja, jotta niistä saataisiin vaatteita, sillä niitä jokainen pian tarvitsisi. He noudattivat kernaasti hänen pyyntöään ja tekivät kaksi purnua siten, että ontto jättiläishonka kaadettiin, katkaistiin tasapäisiksi pölkyiksi, joita vielä koverrettiin, kunnes oli vain ohut pinta jäljellä. Nyt Mattu oli tyytyväinen. Kaikki sujuisi hyvin, kunhan hän vain saisi nahkojen voiteeksi jotakin parempaa rasvaa kuin hirventalia.
Se oli kehoitus miehille käydä karhun kimppuun. Siihen he olivatkin valmiit. Hiihtokeli oli hyvä, vaikka lumi oli niin pehmeää, ettei se kannattanut karhua, jos se tulisi ulos pesästään. Suksilla siis pääsi helposti liikkumaan nopeammin kuin karhu. Yrjänä sanoikin, että hän kyllä voi sillä pyyntimatkalla tulla toimeen ilman pyssyäkin; karhu saataisiin keihäilläkin tapetuksi. Tarkemmin mietittyään hän kuitenkin otti pyssyn mukaansa, sillä eihän voinut tietää, mitä metsässä voisi sattua.
12. KARHUNKAADANTA.
Niin miehet lähtivät karhunkierrokselle. Perille tultuaan he huomasivat, että oli liian myöhä enää sinä päivänä ryhtyä otusta hätyyttämään, jonka vuoksi he valmistivat yönviettopaikan. Lumihangelle levitettiin havuja ja nuotio levitti lämpöään. Väinämöisen viikatteen kolme tähteä osoittivat varmasti ajan kulun, he saattoivat huoleti jättäytyä levolle.
Kun miehet aamulla valmistautuivat karhun kaadantaan, heillä oli varma metsästyssuunnitelma. Karhun makuupaikka oli etsittävä ja, jos mahdollista, tapettava kontio ennenkuin se ehti herätä talviunestaan. Sellainen menettely oli vähimmän vaarallinen, jos vain pesä oli sellaisessa paikassa, että niin saattoi tehdä. Miehet hiipivät nyt niin hiljaa kuin taisivat lumisen kentän yli ja läpi tiheiden viidakkojen; he tutkivat puut ja huomasivat pian, mistä karhu oli taittanut havuja pesäänsä. Heti samassa he huomasivat kalliossa kolon ja arvasivat sen kohdalle varisseista oksista, että karhu oli onkalossa. Miehet vilkaisivat toisiinsa, ja äänetönnä kuin haamu Yrjänä asettui aukon ääreen pyssy valmiina ja keihäs vieressä varalla. Heikki meni metsään, ja pian kuului reippaita kirveen iskuja. Hän tuli hetkisen kuluttua takaisin mukanaan melkoisen paksu ja pitkä pölkky. Sen hän asetti varsin varovaisesti viistoon aukkoon poikkipuolin, jonka jälkeen hän palasi takaisin hakemaan toisenkin pölkyn. Tämä asetettiin nyt toiselta puolelta samanlaiseen asentoon, niin että pölkyt tulivat ristiin. Nyt karhu oli teljetty pesäänsä.