ELKKA hapuilee eteensä. Tule tänne pojanpoikani, että saan koettaa leukaasi, joko parta rupeaa kasvamaan. Niin, niin, pian lentää nuori kotkani kohti Karjalaa surmaamaan — surmaamaan.
IRJA Tuukan pojalle. Muori on pahimmillaan tänään. Hän tahtoi välttämättömästi alas taistelutantereelle kirouksiaan ja kostoloitsujaan laulamaan.
TUUKAN POIKA. Sen huomaan.
ELKKA. Mennään eteenpäin Irja. (Mutisee niinkauvan kuin on näkyvissä):
Tuho karjalaisheimolle, kirottu olkoon Louhen väki!
LAUSON KUKKA hyppää alas puusta. Hyi, miten tuo isoäitisi oli äärettömän ruma.
TUUKAN POIKA. Hm, muori on vanha.
LAUSON KUKKA. Tulevatkohan ne pian takaisin?
TUUKAN POIKA. Eivät, mummolla on tapana viipyä.
LAUSON KUKKA. Sinä olet niin kovin äitisi näköinen.
TUUKAN POIKA. Ehkä.