Tyttö laski kätensä hänen käsivarrelleen ja sanoi: "Minun isäni on täällä Hilligenleissä. Jos hän näkee minut, saan minä torat."
"Oh", sanoi Wilhelm, "älä semmoisista nyt."
Tyttö naurahti matalaan: "Enkö saa siitä puhua?"
"Et", sanoi Wilhelm.
"Mistä sitte?"
"Siitä, pidätkö sinä minusta."
Tyttö kumartui hiukan käydessään ja sanoi verkkaan ja arkaillen:
"Pidätkö sinä sitten minusta?"
"En ikinä eläissäni ole vielä suudellut tyttöä… eikä ole yhdenkään käsi tätä ennen levännyt käsivarrellani. Jos minä jotakin alan rakastaa, niin on se vakava asia."
Tyttö kumartui taas hiukan ja katsoi taaskin maahan ja sanoi arasti:
"Se on minullekin vakavin asia maailmassa."
Silloin pysähti Wilhelm, ja otti häntä kädestä ja pyysi: "Katsohan ylös toki ja katso minuun."