"Niin", sanoi Pe Ontjes mietteissään… sitte kohotti hän päätään ja sanoi: "Olen tuuminut — en tiedä muutakaan neuvoa — meidät pitää kytkeä yhteen niinkuin kaksi vastahakoista vasikkaa, niin että olemme pakoitetut puhumaan suumme puhtaaksi, tiedätkö, noin kuudeksi tai kymmeneksi tunniksi. Eihän toki voi kinastella ja riidellä yhtäpäätä kuutta tai kymmentä tuntia? Siinähän rauhottuu toki, ja puhuu asioista tyyneesti."
Helle Boje pudisti päätään: "En ymmärrä", sanoi hän, "miten sen aiot toimittaa".
"Olen ajatellut, että voisin tänään itse mennä viemään vanhaa jahtia
Cuxhaveniin, jonne olen myynyt sen. Silloin voisi hän lähteä mukaan."
Helle Boje pudisti taaskin suruisana päätään. "Minä luulen, että hän ei suostu siihen", sanoi hän.
"Niin, sitte sanon sinulle jotakin", sanoi Pe Ontjes… "Lähetä hänet tänä iltana noin kello yhdeksän paikkeilla rantaan tuomaan jotain lähetystä Hettille tai Pietille — Goodefroo tulee näinä päivinä Hampuriin. Teetkö sen?"
"Katson, mitä voin tehdä", sanoi hän. "Lähde nyt… saan katsoa, mitä voin tehdä."
Anna oli onnekseen ollut sinä päivänä Freestedtissä Anna Martensin luona, joka aina oli ollut hänen ainoa ystävättärensä, ja oli kertonut hänelle, mitä oli tapahtunut hänen ja perämies Laun välillä. Hän oli kai salaa toivonut saada torat, ja oli saanutkin. Anna Martens oli sanonut: "Sanon sinulle kolme asiaa, Anna. Ensinnäkin: jos hän tahtoo ottaa sinun vaimokseen, niin ei voi hän ajatella huonosti sinun luonteestasi. Toiseksi: sinä olet ylpeä ja pikastuvainen, Anna Boje. Ja kolmanneksi: Ell'et nyt voi sopia hänen kanssaan, niin muutut jääksi; sillä sinä pidät hänestä hirveästi." Nämä Anna Martensin selvät sanat mielessään tuli Anna Boje illallisen jälkeen, noin kello kahdeksan tienoissa, kotiin.
Silloin sanoi hänen äitinsä: "Kuuletko, Pe Ontjes Lau kävi täällä. Hän matkustaa tänään kello yhdeksältä eräällä jahdilla Cuxhaveniin; hän sanoi, että hän ottaisi mielellään mukaan, jos minulla olisi jotain lähetettävää pojille… Olen tässä pannut pakettiin pari kakkua Hettille — hän pitää niistä niin — Pe Ontjes sanoi, että hän haluaisi, että sinä itse toisit lähetyksen rantaan… Luulen, että hän mieluimmin ottaisi sinut itsesi mukaansa Cuxhaveniin." Mitään muuta hän ei sanonut, ja sulki hiljaa oven ja ajatteli: 'Niin, nyt tehköön hän, miten tahtoo; ja olkoon Jumala hänen kanssaan.'
Anna meni kammariinsa ja istuutui vuoteensa reunalle ja hengähti syvään. "Minä matkustan hänen kanssaan!… Minä matkustan hänen kanssaan! Kuinka iloinen olen, ett'ei hän ole vihoissaan minulle! Kuinka iloinen olen! Jos hän on hyvä minulle, olen oleva äärettömän iloissani; olen oleva niin iloissani, että hän on ihmettelevä. Mutta jos minä näen, ettei meidän välillämme voi mitään syntyä, niin silloin ei minulla ole enää mitään maailmassa etsittävänä."
Hän nousi ylös, ja katsahti ympärilleen ja ajatteli: "Minä pesen itseni."