Hän aikoi taaskin mennä keulapuolelle.
"Jää tänne Kai", sanoi Anna.
"Lapseni", sanoi Kai arvellen… "minähän häiritsen vaan".
"Et ollenkaan!… Tule, istu tänne luoksemme. Helgolandiin asti ei teillä ole mitään tehtävänä… Tule, ell'et tahdo mennä nukkumaan, niin istu tänne kanssamme ja puhu jotakin."
"No, hetken", sanoi hän ja istuutui Annan viereen, veti öljytakkiaan ylemmäksi, levitti sitä, niin ettei tuuli päässyt puhaltamaan heidän välitsensä ja jäi vaieten istumaan.
"No?" sanoi Pe Ontjes.
"Niin…" sanoi Kai Jans, "en tiedä… minä voin aina puhua ainoastaan asioista, jotka ovat minulle ylen tärkeitä".
"Siis puhut semmoisista!" sanoi Anna. "Tutkinnostasi, arvatenkin".
Hän nauroi. "Ei", sanoi, hän, "Wieben Petersistä".
"Onko se joku tärkeä asia?" sanoi Pe Ontjes, "kertomus Wieben
Petersistä?"