Hän oli väliin ennenkin kuullut tuon sävyn hänen äänessään ja sanoi äkeästi: "Olenko minä sitten liika tyhmä ketuksi?"
"Oh", sanoi Anna… "älä nyt kohta suutu".
Samassa tuli Heinke toisesta huoneesta, jossa hän taaskin oli seisonut lapsenvaunujen ääressä ja näki kirjeenkantajan lähenevän taloa ja sanoi siitä Annalle. Silloin meni tämä ulos ja palasi takaisin, kädessään kirje, jonka hän oli aukaissut ja jota hän hymyillen luki.
"Se on Pietiltä", sanoi hän… "hän antaa lapselle lahjaksi kastepuvun… ja… mutta… mutta… kuulkaahan… Tjark Dusenchön tulee tänne… Hilligenleihin… hän on ostanut Dittmarin talon ja suuren liiterin… mutta tokiinsa… hän aikoo perustaa tänne tehtaan; Piet arvelee: suuren muhkean makkaratehtaan".
"Jopa nyt jotakin?!" sanoi Wedderkop.
"Suuren tehtaan?" sanoi Heinke.
"Se oli turha huomautus", sanoi Pe Ontjes tyyneesti. "Sehän on itsestään selvää, kun kerran Tjark Dusenschön sen laittaa… No, vai siten! Tjark Dusenschönistä tulee siis hilligenleiläinen ja tehtailija!" Hän nojausi mietteisiin vaipuen taappäin istuimellaan.
Anna sanoi pilkallisesti: "Tuleepa hauska nähdä, mikä huijausyritys siitäkin syntyy".
"Huijausyritys?" sanoi Kassen Wedderkop. "Miksi niin ilman muuta huijausyritys?"
"Anna Boje on aina kohta valmis arvosteluissaan", sanoi Pe Ontjes…
"Kuuletteko?… jo se alkaa jo…"