Silloin täytyi hänen sentään viimein mennä sisään kattamaan pöytää.
Äiti istui ja kutoi talvisukkia Hettille eikä katsahtanut ylös. Kun hän nyt edes kysyisi, miten oli ollut kävelymatkalla…
Silloin alkoi hän katata pöytää suuremmalla hälyllä.
Nyt katsahti äiti ylös. "Mitä nyt lapseni? Sinähän katraat kolmelle?
Kuka nyt on tullut?
"Niin…" sanot Heinke, "hän rukoili ja kerjäsi sitä niin: hän tahtoo tänään mielellään syödä kanssamme".
"Vai siten. No onko sinulla mitään tarjottavaa?"
"Ei hän sitä huomaakkaan… hän… hän aikoo aina syödä kanssani".
"Lapseni…"
"Niin, äiti, me… hän on sanonut sen minulle… Mitä sinä itket, äiti?"
"Oi, lapsi… anna minun itkeä… en tiedä."