"Mitä? Mitä tahtoo hän täällä?"
"Minä olen ollut Berlinissä", sanoi Pe Ontjes vimmastuen. "Kaikki on huijausta. Ymmärrättekö, mitä se sana merkitsee, vai ettekö? Ei ole mitään kattopahvitehdasta. Kaikki on sulaa petosta ja huijausta. Ymmärrättekö sen?"
Vanha tukeva Suhlsen nousi ylös ja tuijotti säikähtynein silmin Pe Ontjesiin ja vaipui samassa takaisin tuolilleen ja päänsä nyykistyi raskaasti pöytää vastaan.
Pormestarin punakat kasvot lensivät kalpeiksi.
"Pormestari… kuuletko!…"
Kaikki huusivat taas yht'aikaa. "Mitä tämä on? Suhlsen… Pormestari…
Kävittehän toki siellä."
"No mutta hitossa… puhuhan, ihminen! Oletko nähnyt tehtaan, vai etkö ole? Oletko ollut Berlinissä?"
"Ainoastaan Hampurissa", sanoi Daniel Peters… Ja käännähti itseään ja istui neuvottoman näköisenä tuolillaan, silmät maassa.
Nuo nuoremmat porvarit, jotka olivat olleet vastassa Pe Ontjesia asemalla, ja muutamia muitakin, tungeskeli avoimessa ovessa, ravintolan isäntä ja viinuri ja ihmisiä kadulta tunki heidän jälissään. Joku niistä juoksi pormestarin luo, ja tyrkkäsi häntä rintaan, ja huusi kuin nukkuvalle: "Missä on roisto? Nyt olemme häväistyt koko maakunnan edessä."
Tohtori Winsing, joka erotutkintonsa jälkeen ei ollut vilkaissutkaan lääkeopillisiin kirjoihin, ihan lahjaton ja mitätön mies, mutta joka sentään oli näppärä suustaan, huudahti pöyhkeästi: "Me kiellämme käyttämästä semmoista puhetapaa yhtä klubbimme jäsentä vastaan niinkauan kuin asiat eivät ole sen selvemmät."